Luterilaisuus ja sana-inspiraatio

Olen toistuvasti lukenut luterilaiseen Raamatun tulkintaan liittyen, että luterilaisuus ei usko sana-inspiraatioon, että Jumala sanelisi kirjoittajalle asioita.

Se joka näin väittää, ei tunnu tuntevan profetian lahjaa.  "Profetoimisen lahjaa älkää väheksykö", sanoo Paavali.  Profetoidessaan ihminen puhuu sanoja, jotka tulevat hänen ulkopuoleltaan (Kristityt uskovat, että Jumalalta).  Profetoiva ihminen voi saada kuvia, ajatuksia, mutta myöskin tekstiä sanasta sanaan.  Profetian lahjasta opetetaan hyvin vähän kirkkomme piirissä, kuten muistakin "henki"-lahjoista.  En sano, että nämä lahjat olisivat sen arvokkaampia kuin muut armolahjat, mutta uskaltaisin väittää, että profetian lahja seurakunnalle jaettuna rakentaa seurakuntaa enemmän kuin esim. kahvin kaataminen.

Sen, jolla on profetoimisen lahja, on tosi kummallista lukea, että luterilaisuus ei usko sana-inspiraatioon, koska johtopäätös voi silloin olla ainoastaan se, että Luterilaisuus on väärässä.

En tarkoita, että koko Raamattu olisi sana-inspiraatiota, mutta Raamattu sisältää paljon profetaalista ainesta.  Onko se sana-inspiraatiota vai ei...  sitä en uskaltaisi lähteä tulkitsemaan.

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Kristittyjen parissa, siis myös evankelis-luterilaisen kirkon sisällä, on monenlaisia tulkintoja Raamatusta. Kirkkomme katekismus opettaa Raamatusta näin: "Raamattu on kristittyjen pyhä kirja ... Samoin kuin Kristuksessa myös Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa. Raamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielellä."

Tunnustuskirjojen mukaan kaikkea oppia ja opettajia on arvioitava Raaamatun valossa. Nähdäkseni Raamatun arvovalta ei murene siitä, jos emme sanan tiukassa merkityksessä pidä kiinni sana-inspiraatio-opista. Raamattu on ja pysyy edelleen Jumalan sanana. Me emme voikaan tarkasti määritellä eroa inhimillisen ja jumallallisen ilmoituksen välillä. On vain hyvä tiedostaa, että Raamatusta löytyvät nämä molemmat puolet.

Siunattua syksyn jatkoa,
Nettipappi