Evankelisluterilaisen kirkon helvettikäsitys

Ajauduin keskusteluun siitä, kuuluuko oppi helvetistä evankelisluterilaisuuteen. Evl.fi-sivuston sanastosta löytyvä kadotuksen määritelmä ei ole yksiselitteinen; itse ymmärsin kohdan "Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä" siten, ettei ihminen ole kadotuksessa tietoinen, mutta keskustelukumppanini oli sitä mieltä, ettei tietoisuutta varsinaisesti kielletäkään, ja että sama iankaikkisuuden ja aika-avaruuden suhde pätee varmasti myös yhtä lailla pelastukseen.

 Kysyisinkin, onko kirkolla virallista kantaa siihen, onko ihminen tietoinen tilastaan kadotuksessa. Olisi myös kiinnostavaa tietää mikä on henkilökohtainen näkemyksenne asiasta ja mihin se perustuu. Kiitos etukäteen vastauksesta! 

Hei! Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestäsi.

Kirkolla ei ole yksiselitteistä kadotuskäsitystä. Määritelmä, johon kaiketi laajimmin voidaan yhtyä on se, että kadotus tarkoittaa iankaikkista eroa Jumalasta. Merkitseekö se sitten tyhjiin raukeamista vaiko tietoista olemassaoloa, jää arvoitukseksi.

Jeesuksen helvetistä käyttämä kielikuva kertoo järvestä, joka palaa tulta ja tulikiveä. Tämän innoittamia ovat useat taiteen kuvaukset, esim. Danten helvetti. Viitaten tuohon "olotilaan ilman aika-avaruudellista jatkumoa "voidaan spekuloida niinkin pitkälle, että ehkä kadotus ja helvetti ovatkin läsnä jo maanpäällisessä elämässä.

Helvettiepätietoisuudessaan voi lohduttautua sillä, että uskontunnustuksessa ei määritellä, mitä meidän tulisi uskoa kadotuksesta ja paholaisesta, vaan olennaista on uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan. Raamatun kuvauksessa ihmiskunnan jakautumisesta tämän maailman loppuessa vuohiin ja lampaisiin, pelastettuihin ja kadotettuihin, jakoperuste on se, onko eläessään kohdannut Kristuksen köyhissä, nälkäisissä, vangituissa, kaikin tavoin kärsivissä lähimmäisissään ja auttanut heitä. Saamme rukoilla Jumalalta herkkää omaatuntoa, avointa sydäntä ja voimia toimintaan - sekä anteeksiantamusta, kun kuitenkin vajavaisesti kykenemme tätä tehtävää toteuttamaan.

Kuten huomaat, ajauduin jo kadotuksesta armoon ja pelastukseen. :) Oma käsitykseni kadotuksesta on kaikkia esittämiäni näkökulmia kyselevä ja ihmettelevä. Kestän epätietoisuuteni tässä ja monessa muussakin uskonasiassa, koska luotan perustaan: Jumalan rakkauteen, joka Jeesuksessa Kristuksessa on ansiotta tullut minunkin osakseni.

Siunausta elämääsi!
Nettipappi