Apua tarvitsevien määrä yllätti diakoniatyöntekijät

Syrjäytyminen lähtee usein siitä, että ihminen jää työttömäksi ja masentuu. Monet tarvitsevat kokonaisvaltaista apua, sillä he ovat masennuksensa vuoksi kyvyttömiä hoitamaan asioitaan. Kuva: Hannu Jukola

– Kysyin esimieheltäni, kerronko suoraan vai kaunistellen, millainen heinäkuu meillä oli Mustassa Lampaassa. Hän kehotti kertomaan totuuden. Muuten tilanteeseen on vaikea saada muutosta, sanoo erityisdiakoniatyöntekijä Salme Asunen.
Kolme työntekijää hoiti heinäkuussa 1500 asiakastapaamista syrjäytyneiden olohuoneena tunnetussa Mustassa lampaassa. Määrä kasvoi 600 tapaamisella edellisten vuosien lomakuukauteen verrattuna.
– Suuren avuntarpeen vuoksi pystyimme tekemään kotikäyntejä vain kaikkein akuuteimmissa tilanteissa, kertoo Asunen.
Suurimmalla osalla Mustan lampaan asiakkaista on sekä mielenterveys- että päihdeongelma.
– Syrjäytyminen lähtee usein siitä, että ihminen jää työttömäksi ja masentuu. Monet asiakkaistamme tarvitsevat kokonaisvaltaista apua, sillä he ovat masennuksensa vuoksi kyvyttömiä hoitamaan asioitaan. Syvästi masentuneelle ei riitä avuksi se, että kunnallinen edunvalvoja maksaa vuokran ja sähkön. Me otamme asiakkaittemme reseptit, haemme lääkkeet apteekista ja jaamme ne. Järjestämme myös ruokaa.
Mustan Lampaan saamat ruokalahjoitukset ovat tulleet tänä kesänä todella tarpeeseen, sillä leipää on hakenut päivittäin satakunta ihmistä.
Näillä ihmisillä on oikeasti nälkä. Kukaan ei tule hakemaan leipää ilman todellista tarvetta, tietää Asunen kokemuksesta.

Palkka ei  enää riitä

Töitä on riittänyt poikkeuksellisen paljon myös Harjun seurakunnan alueella.
– Ihmisten ahdinko ja hätä on syvempi kuin 90-luvun laman aikana. Uutta on se, että taloudellisen avun tarvitsijoissa on perheitä, joissa toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa ja toinen puolisoista käy työssä. Elinkustannukset ovat nyt niin korkeat, ettei pienituloisten ihmisten talous kestä, jos jääkaappi hajoaa tai tapahtuu jotain muuta poikkeuksellista, kertoo vt. johtava diakoniatyöntekijä Mirja Koskela.
Taloudellisen paineen alla eläminen on johtanut siihen, etteivät ihmiset enää tahdo selviytyä arjesta.
– Olin iloinen lukiessani lehdestä, että sosiaalitoimen pitkiin jonoihin puututaan. Hädänalaisten ihmisten pitää päästä tapaamaan sosiaalityöntekijää, sillä etuuskäsittelijät tekevät työtä numeroiden kanssa. Tapasin juurin ihmisen, joka oli menettänyt sata euroa kuukaudessa puolen vuoden ajan, koska sosiaalityöntekijä ei ollut arvioimassa hänen kokonaistilannettaan.

Helena Hyvärinen