Viides luku jatkaa edellisen luvun ajatuksia. Se kuvaa rakkaudellista, Jumalan tahdon mukaista elämäntapaa. Hengen täyttämää. Sen konkretia on esim. avioliitossa keskinäinen kunnioitus ja uhrautuva rakkaus. 

Vapaus Kristuksessa on vapautta laista. Sen syytöksistä. Sen sijaan, että olisin lain ulkoapäinohjaama, olenkin Hengen ohjattavana. Sisältäpäin. Se, miten seurakunnassa suhtaudumme toisiimme, vaikuuttaa siihen, joudummeko uudelleen lain alle. Jos lempeästi korjaamme toisiamme, rohkaistumme kuulemaan Jumalan ääntä sydämessämme. Jos taas puhume kovia sanoja toisillemme, saamme aikaan sen, että tunnemme itsemmme huonoiksi ja joudumme lain alle. 

Paavalin lähtökohta on selkeä. Pyhä Henki toimii siellä, missä Jeesu on Herra. Eli Pyhä Henki kirkastaa kristusta. Karismaattisissa piireissä on liian usein jännite Kristuksen ja pyhän Hnegn kanssa. Pyhän Hengen korostajat etsivät voimaa yms. ja unohtavat palvlevan Kristuksen esikuvan. Paavali kuitenkin tässä luvussa kuvaa Hengen kasteen tarkoitukseksi muodostaa kristityistä yksi ruumis, jotka rakastavat ja auttavat toisiaan. Tätä taustaa vasten Pyhän Hnegen lahjatkin löytävät oikean ympäristön. Kokoontulleina seurakunta palvlee ja auttaa toisiaan sillä rakkaudella, jonka Jumala on antanaut heidän sydämiinsä. Piste.