Viides luku jatkaa edellisen luvun ajatuksia. Se kuvaa rakkaudellista, Jumalan tahdon mukaista elämäntapaa. Hengen täyttämää. Sen konkretia on esim. avioliitossa keskinäinen kunnioitus ja uhrautuva rakkaus. 

Kun puhutaan kristityn vapaudesta, sillä tarkoitetaan sitä radikaalia muutosta, että kristitty on vapautettu ulkoisen lain seuraamisesta. Sensijaan hengellisen elämän ydin on kuulla ja toimia sydämessä olevaa Pyhää Henkeä seuratren. Näemme tämän ongelman useimmissa yhteisöissä. Sensijaan, että oppisimme rohkaisemaan toisiamme seuraamaan radikaalisti Kristuksen ääntä, ja oppia rakastamaan muita, me liian helposti keskitymme uskonnolliseen aktiivisuuteen. Näin matkimme toisiamme. 

Paavali näkee puolueet, ihmisten esiin tuomisen seurakunnassa merkkinä ns. lihallisesta mielenlaadusta. Ihminen voi olla uskossa, mutta kun seurakunnassa hänelle on tärkeämpää lobata jotain ihmistä tai asiaa kuin Kristusta, niin se on merkkinä tästä lihallisuudesta.