Uskon syntymine onsalaisuus. Uusi testamentti kuvaa sitä suveneerina Jumalan työnä. Tässkin luvussa Paavali sanoo, että Jumala suvereenisti synnytti kuolleet efesolaiset elämään. Näemme, että Jumala avaa ihmisten silmät, uudestisynnyttää heidät, mikä antaa heille mahdollisuuden uskoa. Johanneksen 3. luvusssa Jeesu sanoo, että Henki puhaltaa missä tahtoo, kuvatens itä, että me ihmiset emme voi ymmärtää, missä usko syntyy, ja missä ei.

Avain on Paavalin mukaan evankeliumin sana, jonka julistus synnyttää uskon. Sen seureauksena, ihmiset näkevät, kuinka enne he olivat kuolelita, mutta nyt tuntevat Jumalan, ja ymmärtävät olevansa Kristuksen kanssa eläviä.

 

Jos katsomme Paavalin julistusta, näemme, että tärleintä on Kristuksessa eläminen, NYT. Meidän inhimillinen ihmiskeskeine tapamme on miettiä, mitä on pelastuksen minimi, j alkaa elää tätä maallista elämää. Olemm etehneet ihmiskeskeisen evankeliumin, jonka lähtökohta ei ole JUmalanm kunnia, joka on korostettuna Paavalilla.    

Galatalaiskirjeessä on eräs Paavalin parhaita puhtaan evankeliumin puolustuksia. Evankeliumi on ilosanoma siitä, että Kristuksessa olemme siirtyneet tuomion ja rangaistuksen alta elämään Jumalan yhteydessä.

Evankliumin radikaalius on siinä, että evankeliumi on itse Kristus. Uskottuna, vastaanotettuna, uutena todellisuutena. Kun Kristus on todellisuus, niin evankeliumin sanoma avaa meidät yhteyteen elämään Kristuksen kanssa.

Silloin kun evankeliumi on pelkkää puhetta siitä, mitä tapahtui 2000 vuotta sitten, on meillä kiusaus ohejistaa tarkaan, mitä saa tehdä, ja mitä ei.

Paavalin opettama evankeliumin vapaus perustui juuri siihen ajatukseen, että elävä Kristus itse ohjaa jokaista. Lain alle joutuminen tarkoitti siis myös elävän Kristususkon hylkäämistä, ja ulkoapäinohjattavaa elämää. Tätä taustaa vasten tajuamme, että seurakunnassa opettaminen on aina kaksiteräinen miekka. Opetus joko opettaa olemaan riippuvainen Kristuksesta ja lähtemään kulkemaan hänen kanssaan, tai opetus sitoo opetettavan tietoon, ja synnyttää vääriä riippuvuksia. 

On haastava ajatus, että Kristus ilmaisi evankeliumin Paavalille, joka taustanasa takia pystyi varjelemaan sen väärältä ihmisviisaudelta. Millainen olisikaan meidän aikamme varoitus väärästä evankliumista.

Kun lukee näitä 13 luvun sanoja, tajuaa kuinka täysin ne on unohdettu. Hengellisessä toiminnassa tavoittelemme kasvua, tietoa, viisautta ja voimaa. Asioita, jotka saavat meidät näyttämään suuremmalta. Uskome tyietysti asiankin eteenpäin menemiseen.

Paavali puhuu tiukkaa tekstiä 9. ssä luvussa. Hän kertoo, kuinka Israelin kansaan luonnnostaan kuuluvat ihmiset  eivät kuitenkaan ole "se aito Israel". lupauksen kansa, vaan todellinen lupauksen kansa muodostuu niistä juutalaisista ja pakanoista, jotka ottavat Jumalan lupauksen vastaan. Tämä selvennys juutalaisten tilanteesta  on välttämätön, koska lähtihän Jeesu juutalaisista. Ja nyt Paavali sanoo, että pohjimmiltaan juutalaiset jotka eivät usko Kristukseen, ovat joutuneet uuden liiton ulkopuolelle.