Paavali sai ilmestyksessä näköaloja evankeliumiin, jotka toivat lisänäkymää siihen, mitä muut opetuslapset olivat Jeesuskeslta kuulleet. Eräs näistä asisoista oli oppi vanhurskauttamisesta, ja toinen, mistä tämä luku puhuu, oli ymmärrys seurakunnasta Jumalan perheväkenä, johon kuuluu Kristukseen turvaavat juurista riippumatta. Jonka kautta Jumalan suunnnitelma tässä maailamssa toteutuu.

Kun puhutaan kristityn vapaudesta, sillä tarkoitetaan sitä radikaalia muutosta, että kristitty on vapautettu ulkoisen lain seuraamisesta. Sensijaan hengellisen elämän ydin on kuulla ja toimia sydämessä olevaa Pyhää Henkeä seuratren. Näemme tämän ongelman useimmissa yhteisöissä. Sensijaan, että oppisimme rohkaisemaan toisiamme seuraamaan radikaalisti Kristuksen ääntä, ja oppia rakastamaan muita, me liian helposti keskitymme uskonnolliseen aktiivisuuteen. Näin matkimme toisiamme. 

Kun olemme siis saavuttaneet Jumalan hyväksynnän, vanhurskauden, niin Paavali jatkaa 5 luvun alussa, että nyt Jumalan hyväksyminä me kerskumme ahdistuksista. Ts. Paavali ei näe JUmalan hyväksyntää asiana, joka poistaisi kivut ja ongelmat, vaan niistä tulee Jumalan positiivisen työn väline elämässämme. Kun normaalisti kärsimykset saavat meidät ajattelemaan, että onko JUmala enää minun puolellani, niin Paavali näkeekin ne nyt osana Jumalan sallimaa koulutusta. JOka tuottaa kärsivällisyyttä, toivoa ja rakkautta.