Paavali sai ilmestyksessä näköaloja evankeliumiin, jotka toivat lisänäkymää siihen, mitä muut opetuslapset olivat Jeesuskeslta kuulleet. Eräs näistä asisoista oli oppi vanhurskauttamisesta, ja toinen, mistä tämä luku puhuu, oli ymmärrys seurakunnasta Jumalan perheväkenä, johon kuuluu Kristukseen turvaavat juurista riippumatta. Jonka kautta Jumalan suunnnitelma tässä maailamssa toteutuu.

Kun Paavali edellisessä luvussa puhunut siitä, että meidän tulee luopua vapudestamme uskossa heikon veljen takia, hän siirtyy puhumaan omasta tehtävästään. Paavali kertoo, että vaikka hänellä olisi Jeesuksen antama oikeus odottaa elantoa seurakunnilta, niin hän on itse luopunut tästä oikeudesta.  Kun muut pohtivat, pitäisikö minun ottaa tuo huomioon, mullahan on oikeus olla vapaa. 

Kun olemme siis saavuttaneet Jumalan hyväksynnän, vanhurskauden, niin Paavali jatkaa 5 luvun alussa, että nyt Jumalan hyväksyminä me kerskumme ahdistuksista. Ts. Paavali ei näe JUmalan hyväksyntää asiana, joka poistaisi kivut ja ongelmat, vaan niistä tulee Jumalan positiivisen työn väline elämässämme. Kun normaalisti kärsimykset saavat meidät ajattelemaan, että onko JUmala enää minun puolellani, niin Paavali näkeekin ne nyt osana Jumalan sallimaa koulutusta. JOka tuottaa kärsivällisyyttä, toivoa ja rakkautta.