Paavali sai ilmestyksessä näköaloja evankeliumiin, jotka toivat lisänäkymää siihen, mitä muut opetuslapset olivat Jeesuskeslta kuulleet. Eräs näistä asisoista oli oppi vanhurskauttamisesta, ja toinen, mistä tämä luku puhuu, oli ymmärrys seurakunnasta Jumalan perheväkenä, johon kuuluu Kristukseen turvaavat juurista riippumatta. Jonka kautta Jumalan suunnnitelma tässä maailamssa toteutuu.

Teot vs. usko ongelma tulee esiin mm. sillloin, kun toinen ihminen haluaa kontrolloida toista ja määrittää toisen kelvollisuutta. Silloin kun iloitsemme kelvollisuudesta, joka on tullut uskon kautta, se synnyttää halun kiitollisuudesta palvella ja auttaa. 

Paavalin lähtökohta on selkeä. Pyhä Henki toimii siellä, missä Jeesu on Herra. Eli Pyhä Henki kirkastaa kristusta. Karismaattisissa piireissä on liian usein jännite Kristuksen ja pyhän Hnegn kanssa. Pyhän Hengen korostajat etsivät voimaa yms. ja unohtavat palvlevan Kristuksen esikuvan. Paavali kuitenkin tässä luvussa kuvaa Hengen kasteen tarkoitukseksi muodostaa kristityistä yksi ruumis, jotka rakastavat ja auttavat toisiaan. Tätä taustaa vasten Pyhän Hnegen lahjatkin löytävät oikean ympäristön. Kokoontulleina seurakunta palvlee ja auttaa toisiaan sillä rakkaudella, jonka Jumala on antanaut heidän sydämiinsä. Piste. 

Kun olemme siis saavuttaneet Jumalan hyväksynnän, vanhurskauden, niin Paavali jatkaa 5 luvun alussa, että nyt Jumalan hyväksyminä me kerskumme ahdistuksista. Ts. Paavali ei näe JUmalan hyväksyntää asiana, joka poistaisi kivut ja ongelmat, vaan niistä tulee Jumalan positiivisen työn väline elämässämme. Kun normaalisti kärsimykset saavat meidät ajattelemaan, että onko JUmala enää minun puolellani, niin Paavali näkeekin ne nyt osana Jumalan sallimaa koulutusta. JOka tuottaa kärsivällisyyttä, toivoa ja rakkautta.