Viides luku jatkaa edellisen luvun ajatuksia. Se kuvaa rakkaudellista, Jumalan tahdon mukaista elämäntapaa. Hengen täyttämää. Sen konkretia on esim. avioliitossa keskinäinen kunnioitus ja uhrautuva rakkaus. 

Paavali näkee kristityn ennen kaikkea vapaana. Vapaana alkuvoimista, pelosta, syyllisyydestä, lain noudattamisesta. On ihminen sitten pakana tai juutalainen, hänn on niin pitkään Jumalan suunnitelman ulkopuoellla, kunnes hän on löytänyt Kristuksen. Jolloin hän on tullut Jumalan lapsen asemaan. 

Paavalin lähtökohta on selkeä. Pyhä Henki toimii siellä, missä Jeesu on Herra. Eli Pyhä Henki kirkastaa kristusta. Karismaattisissa piireissä on liian usein jännite Kristuksen ja pyhän Hnegn kanssa. Pyhän Hengen korostajat etsivät voimaa yms. ja unohtavat palvlevan Kristuksen esikuvan. Paavali kuitenkin tässä luvussa kuvaa Hengen kasteen tarkoitukseksi muodostaa kristityistä yksi ruumis, jotka rakastavat ja auttavat toisiaan. Tätä taustaa vasten Pyhän Hnegen lahjatkin löytävät oikean ympäristön. Kokoontulleina seurakunta palvlee ja auttaa toisiaan sillä rakkaudella, jonka Jumala on antanaut heidän sydämiinsä. Piste. 

Paavali puhuu tiukkaa tekstiä 9. ssä luvussa. Hän kertoo, kuinka Israelin kansaan luonnnostaan kuuluvat ihmiset  eivät kuitenkaan ole "se aito Israel". lupauksen kansa, vaan todellinen lupauksen kansa muodostuu niistä juutalaisista ja pakanoista, jotka ottavat Jumalan lupauksen vastaan. Tämä selvennys juutalaisten tilanteesta  on välttämätön, koska lähtihän Jeesu juutalaisista. Ja nyt Paavali sanoo, että pohjimmiltaan juutalaiset jotka eivät usko Kristukseen, ovat joutuneet uuden liiton ulkopuolelle.