Olen yhä enemmän alkanut ajatella, että seurakunta ja parisuhde on tarkoitettu päällekkäisiksi; jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että alkuseurakunnan todellisuus syntyi aina parisuhteen ympärille. Koti ja seurakunta (extended family) olivat periaatteessa jopa samat. Jolloin seurakunta oli toinen nimitys krisittyjen kodille. Joka ei vain elänyt itseään varten, vaan oli valona maailmassa.  

Paavali sanoo, että hän on lupunut vapaudestaan toisten takia, kuulijoiden takia. Olisiko siis syytä, että hekin luopuisi vapaudestaan muiden takia...

Vapaus oli koetteella myös silloin kun Paavali puhui seurakunnalla siitä, kuinka suhtautua epäjumaliin. Vaikka minull aolisi vapaus laista, niin minulla ei ole vapautta asioihin, jotka ovat ristiriidassa sille, että palvlen Jumalaa. Tätä tasutaa vasten oli syytä varovaisesti arvioida, miten kristitty osallistui paanakulttuuriin, niin että hän ei kieltänyt uutta elämää, jota eli Kristuksessa.    

Minua puhuttaa, että 10 vuoden aikana Paavali perusti 20 seurakuntaa itse/kumppaninsa kautta, joista sitten kirkko levisi pakanoiden pariin. Paavalin luottamus oli siihen, että Jumala henkensä kautta on voimallinen kuljettamaan näitä eteenpäin. Paavali oli usein seurakunnassa puolesta 1,5 vuoteen, jonka jälkeen hän jätti heidät Jumalan huomaan. Hä'n palasi 1-2 vuoden uluttua, asetti vanhemmat, mutt anäin opetti seurakuntia olemaan itse riippuvaisia JUmalasta. Ei hänestä itsestään.