Luvun loppupuolella , kun Paavali puhuu siitä, mitä on uusi ihminen, hän haastaa elämään Kristityn elämää uudesta identiteetistä käsin. Olisiko niin, että suuri osa kristikunnan ristiriidoista johtuu siitä, että opillisuuden tms nimissä monet sallivat itselleen "elämän lihassa", riidan, syyttämisen ja vallan tavoittelun. Kun niiden ei tulisi olla mitenkään mukana Kristuksen seurakunna elämässä. Perusongelma, jonka kanssa olen itsekin riittävästi pähkäillyt lienee siinä, että Kristuksen kanssa elämisen tulisi olla tärkeämpää kuin kirkossa toimiminen. Ja usein käy päinvastoin.

Mielenkiintoista on se, että käytännössä kristinusko syntyi tämän "pakanoiden" version" tuloksena. Kun mietimme, mikä on uskomme ydin, joudumme pohtimaan, olemmeko liikaa alkaneet määrittää uskoa muotojen ja rituaalien kautta, kun Paavalille usko oli Kristuksen seuraamista, rakkaudessa vaikuttavaa uskoa.  

Ajattele, esim. profetointi tarkoittaa sitä, kun puhumme toisillemme seurakunnassa rakentaen, kehottaen ja lohduttaen. Ts. JUmalan henki pehemntää sydämemme ja anta viisauttaa puhua toisillemme. Ongelmana onkin usein, että emme tajua , kuinka arkista ja myös hiukan inhiimillistä profetointi voi joskus ollakaan. 

Mutta usein, jott aprofetointi tapahtuisi rakentaen, tarvitaan seurakunnassa rakastavia ihmissuhteita. 

Kun Paavali puhuu seurakunnan kokouksesta, hän sanoo, että jokaisella tulee olla jotain annettavaa. kyse ei ole suorituksesta, vaan että jokainen voi jakaa jotain siitä, kuinka Jumala on häntä puhutellut tai rohkaissut. Eli halukkuudesta jakaa muille jotain kohtaamisistaaan JUmalan kanssa, mitä se sitten on ollutkin... 

Luvussa 10 Paavali keskittyy jatkamaan teemaa "vanhurskas elää uskosta". Olemme astuneet uusteen aikakauteen, jossa ei ole eroa kreikkalaisella tai juutalisella, se pelastuu, joka uskoo evankeliumin. 

Jos otamme nämä raamatunkohdat tosissaan, meidän oikeastaan tulisi oppia kutsumaan kristityitä uudeksi kansaksi. Uudeksi lupauksen kansaksi. Joka koostuu niistä, jotka "uskovat Kristukseen".  AIka jännä ajatus, että me kristityt edelleen piudämme useimmiten Israelia lupauksen kansana enemmän kuin itseämme.