Ensimmäisen luvun alussa Paavali piirtää ison kuvan. Ennen aikojen alkua Jumala valitsi meidät, Kristuksen seuraajat,  olemaan osa pyhien seurakuntaa. 

Galatalaiskirjeessä Paavalin ongelma oli seurakuntaan tulleet juutalaiskristityt opettajat, jotka pyrkivät "vääntämään" seurakuntaa juutalaisiin tapoihin, ja samalla väheksyivät Paavalia.  Siksi Paavali kirjeensä alussa, 2 luvussa osoittaa, kuinka hänen opetuksensa oli itse alkuperäisten Jeesuksen opetuslasten hyväksymää. Hänelle oli annettu valtuutus julistaa pakanoille.  Ja Paavali kertoo, että hän on korjannut Pietarin opetusta, eikä päinvastoin. 

Paavali 15. luvussa puhuu siitä, että evankeliumin kiinteä osa on ruumiin ylösnousemus, ts. me odotaamme ianakaikkista elämää, emmekä mieti vain maallisia.  Iankaikkisuustausta on kova juttu, oikeastaan se selittää sen vaivannäön, ahdistusken ja työnteon, jota monet kristityt tekevät. 

Paavali puhuu tiukkaa tekstiä 9. ssä luvussa. Hän kertoo, kuinka Israelin kansaan luonnnostaan kuuluvat ihmiset  eivät kuitenkaan ole "se aito Israel". lupauksen kansa, vaan todellinen lupauksen kansa muodostuu niistä juutalaisista ja pakanoista, jotka ottavat Jumalan lupauksen vastaan. Tämä selvennys juutalaisten tilanteesta  on välttämätön, koska lähtihän Jeesu juutalaisista. Ja nyt Paavali sanoo, että pohjimmiltaan juutalaiset jotka eivät usko Kristukseen, ovat joutuneet uuden liiton ulkopuolelle.