Uskon syntymine onsalaisuus. Uusi testamentti kuvaa sitä suveneerina Jumalan työnä. Tässkin luvussa Paavali sanoo, että Jumala suvereenisti synnytti kuolleet efesolaiset elämään. Näemme, että Jumala avaa ihmisten silmät, uudestisynnyttää heidät, mikä antaa heille mahdollisuuden uskoa. Johanneksen 3. luvusssa Jeesu sanoo, että Henki puhaltaa missä tahtoo, kuvatens itä, että me ihmiset emme voi ymmärtää, missä usko syntyy, ja missä ei.

Avain on Paavalin mukaan evankeliumin sana, jonka julistus synnyttää uskon. Sen seureauksena, ihmiset näkevät, kuinka enne he olivat kuolelita, mutta nyt tuntevat Jumalan, ja ymmärtävät olevansa Kristuksen kanssa eläviä.

 

Jos katsomme Paavalin julistusta, näemme, että tärleintä on Kristuksessa eläminen, NYT. Meidän inhimillinen ihmiskeskeine tapamme on miettiä, mitä on pelastuksen minimi, j alkaa elää tätä maallista elämää. Olemm etehneet ihmiskeskeisen evankeliumin, jonka lähtökohta ei ole JUmalanm kunnia, joka on korostettuna Paavalilla.    

Galatalaiskirjeessä Paavalin ongelma oli seurakuntaan tulleet juutalaiskristityt opettajat, jotka pyrkivät "vääntämään" seurakuntaa juutalaisiin tapoihin, ja samalla väheksyivät Paavalia.  Siksi Paavali kirjeensä alussa, 2 luvussa osoittaa, kuinka hänen opetuksensa oli itse alkuperäisten Jeesuksen opetuslasten hyväksymää. Hänelle oli annettu valtuutus julistaa pakanoille.  Ja Paavali kertoo, että hän on korjannut Pietarin opetusta, eikä päinvastoin. 

Kun katsot Paavalin kirjeitä, niissä on se jännä juttu, että ne ovat osoitetut seurakunnille, eivät johtajille. Ja vastaavasti kehotukset toimia ja puuttua ongelmiin ovat tarkoitettu kaikille. Kun Paavali kirjeen 5. ja 6 .luvuissa puhuu kristittyjen moraalisista ongelmista ja riidoista, hän haastaa kaikkia puuttumaan niihin. Eli kyse ei ole välittämisen/korjaamisen delegoimisesta johtajille tai palkatuille ihmisille, vaan siitä, että Kristuksen ruumiin jäseninä kaikki olivat yhdessä vastuussa. Eli jokaisen tulisi puhua toisilleen sitä, mikä on totta ja rakastettavaa. 

Kun olemme siis saavuttaneet Jumalan hyväksynnän, vanhurskauden, niin Paavali jatkaa 5 luvun alussa, että nyt Jumalan hyväksyminä me kerskumme ahdistuksista. Ts. Paavali ei näe JUmalan hyväksyntää asiana, joka poistaisi kivut ja ongelmat, vaan niistä tulee Jumalan positiivisen työn väline elämässämme. Kun normaalisti kärsimykset saavat meidät ajattelemaan, että onko JUmala enää minun puolellani, niin Paavali näkeekin ne nyt osana Jumalan sallimaa koulutusta. JOka tuottaa kärsivällisyyttä, toivoa ja rakkautta.