Onandjokwen lähetyssairaala tarvitsee auttavia käsiä

Liki sata vuotta sitten Ambomaalla työskentelevä lähetyslääkäri Selma Rainio ryhtyi toteuttamaan suurta haavettaan. Hän halusi rakentaa sairaalan!

Selma ei antanut periksi. Hän sai sikäläiseltä kuninkaalta maata lähes 1 500 hehtaaria.

Sairaalan osastot olivat pyöreitä saviseinäisiä majoja, joissa oli olkikatot. Sairaala paloi lokakuussa 1958, mutta se jatkoi pian uudelleen työtään.

Tämän jälkeen sairaala on laajennettu ja korjattu jatkuvasti. Onandjokwen sairaala onkin ollut pohjoisen Namibian tärkein terveydenhuollon tukikohta kaikki nämä vuosikymmenet.

Hankkeen kustannusarvio yli kaksi miljoonaa euroa Sadassa vuodessa aika on tehnyt tehtävänsä. Lähes viiden hehtaarin alueella sijaitsevista sairaalarakennuksista moni on remontin tarpeessa. Aluksi sairaalan johtohenkilöt ottivat yhteyttä Tampereen hiippakuntaan, josta korjauspyyntö välitettiin Tampereen seurakunnille ja Martinus-säätiölle. Säätiö katsoi kuitenkin, ettei se yksin pysty hallinnoimaan näin suurta hanketta. – Päädyimme yhteistyöhön Suomen Lähetysseuran kanssa. Heidän paikallinen asiantuntemuksensa on työn kannalta välttämätöntä, sanoo Martinus-säätiön asiamies Jukka-Pekka Fabrin. Säätiön erityisasiantuntija Simo Lahtinen valmisteli asiaa ja teki anomuksen Suomen valtion tulosta mukaan hankkeeseen.

Kaksi Selmaa: Onandjokwen sairaalan perustaja Selma Rainio sekä ylihoitaja Selma Amwele.

Joulukuussa ulkoasiainministeriö myönsi kehitysyhteistyövaroja Martinus-säätiölle sairaalan korjaukseen yhteensä 945 000 euroa vuosille 2009-2011.
– Ulkoministeriö edellyttää kuitenkin säätiötä hankkimaan lähes 200 000 euron omarahoitusosuuden. Namibian valtio on sitoutunut sairaalan peruskorjauksiin Suomen rahoittamalla summalla, joten hankkeen kokonaiskustannusarvio on yli kaksi miljoonaa euroa.

Jarmo ja Elise Lehtinen tutustuivat sairaalaan huhti-toukokuussa. Kuva Hannu Jukola

Ainutlaatuinen mahdollisuus Hankkeen vetäjän rekrytointi ei ollut vaikeaa. Rakennusarkkitehti Jarmo Lehtinen oli ollut mukana Pietarin katulapsi-projektissa, joten hän tuli ensimmäisenä mieleen. – Omat suunnitelmat menivät kerrasta uusiksi, kun Martinus-säätiö kysyi, voisinko lähteä johtamaan Onandjokwen sairaalan peruskorjausta, Lehtinen kertoo.

Hankkeen vetäjän rekrytointi ei ollut vaikeaa. Rakennusarkkitehti Jarmo Lehtinen oli ollut mukana Pietarin katulapsi-projektissa, joten hän tuli ensimmäisenä mieleen.
– Omat suunnitelmat menivät kerrasta uusiksi, kun Martinus-säätiö kysyi, voisinko lähteä johtamaan Onandjokwen sairaalan peruskorjausta, Lehtinen kertoo.

– Mutta lopullinen päätös oli helppo. Haluan auttaa ja tässä on siihen ainutlaatuinen mahdollisuus. Olen koko ikäni tehnyt pätkätöitä. Projekti on aina pesti, jolla on alku ja loppu. Tämän pestin pitää olla valmis vuonna 2011. 

Tammikuussa 2008 Jarmo Lehtinen ja Martinus-säätiön erityisasiantuntija Simo Lahtinen lähtivät tutustumaan sairaalaan. Samalla miehet kuuntelivat, millaisia toiveita sairaalan johdolla ja namibialaisilla itsellään oli.

Tämän jälkeen alkoi hankkeen suunnittelu. Simo Lahtisen verkostojen avulla ovet avautuivat eri tahoilla; presidentti Martti Ahtisaaren toimisto tuli tutuksi. Myös namibialaiset avainhenkilöt kävivät Suomessa esittelemässä sairaalan tarpeita omasta näkökulmastaan.

Aivan pienestä sairaalasta ei ole kyse. Arkipäivisin sairaalassa hoidetaan noin 600-800 potilasta. Kun Taysissa synnyttää noin 4 500 naista vuodessa, Onandjokwessa vastaava luku vuonna 2008 oli 4 977. Lääkäreitä on kuitenkin vain toista kymmentä, sairaanhoitajia parisen sataa. Sairaalan käytössä on vain yksi ambulanssi.

Martha Mwatile (vas.), Shinana Festus ja Monika Martin esittelevät sairaalan leikkaussalia.

Monta ongelmaa ratkottavana Peruskorjauksen aloittaminen on pienelle Onipan kylälle onnenpotku. – Yhden paikallisen rakennusmiehen palkkaaminen työllistää välillisesti neljä, viisi muuta. Olemme lähdössä mukaan hankkeeseen, jossa emme tee työtä suomalaisvoimin, vaan yhdessä namibialaisten kanssa, korostaa Jarmo Lehtinen.

Oppiminen tulee mukaan jokaisessa työtehtävässä. Tavoitteeksi on asetettu namibialaisten koulutus, ympäristön suojelu, energian saanti, paikallisuuden suosiminen ja kiinteistönhuolto.

– Nämä kysymykset tulevat esiin päivittäin. Miten järjestää sairaalan jätehuolto? Entä viemäröinti tasaisella, hiekkaisella maalla? Kun sairaalaa ilmastoidaan ja tuodaan esimerkiksi jäähdytyslaitteita, mistä saadaan energiaa?

Paikallisuus on rakentajille tärkeä asia. Teemaksi on valittu Tehdään yhdessä – Opitaan yhdessä. Suomalaisiakin rakennusalan ammattilaisia tarvitaan. Kuudesta kahdeksaan hengen työsoluissa tulee olemaan yksi suomalainen, muut ovat namibialaisia rakennusammattilaisia ja oppipoikia paikallisesta ammattikoulusta. Pohjois-Namibiassa on suuri työttömyys, joten sikäläisiä työntekijöitä löytyy.

– Myös materiaalit ostetaan paikan päältä mahdollisimman pitkälle. Kaikessa näin ei voida menetellä, koska namibialaisilla yrityksillä ei aina ole sertifikaatteja, jotka kehitysyhteistyövaroilla tehtäviin hankkeisiin tarvitaan, Lehtinen kertoo.

Kirkon sairaala ei ole ollut korjaushankkeiden listalla
Jarmo Lehtinen ja joukko muita rakentamisen asiantuntijoita viettivät huhti-toukokuussa kuukauden Onandjokwessa ja tutkivat, mitä kaikkea seuraavan kahden vuoden aikana on edessä.
– Meidän ensimmäinen tehtävämme oli tehdä kaikkiin sairaalan 34 rakennukseen kuntokartoitukset. Samoin tutkimme infrastruktuurin, vesijohdot, viemärit ja sähköistyksen. Tämä oli välttämätöntä, jotta voimme katsoa, mitä rakennuksia voidaan peruskorjata ja paljonko pitää rakentaa uutta tilaa. Tärkeää on myös laittaa rakennustarpeet tärkeysjärjestykseen, eli mitä toteutetaan tässä projektissa ja mitä myöhemmin, Lehtinen selvittää.

– Tulokset kuntokartoituksesta eivät olleet meille suuri yllätys. Onandjokwen sairaala ei kirkon hallinnoimana ole saanut Namibian valtiolta korjaustukea, ei edes niistä varoista, jotka on lahjoitettu maan rajojen ulkopuolelta. Tämä kaikki on nyt edessämme.

Siksi oli tärkeää miettiä namibialaisten kanssa sitä, mitä ensimmäiseksi aletaan korjata.
– Pääsimme aika pian yhteisymmärrykseen siitä, että synnytys- ja lastenosastoilta lähdetään liikkeelle.
Jarmo Lehtinen kertoo, että viemäröinti on iso haaste. Tällä hetkellä likavedet juoksevat imetysaltaan ohi ja likaavat luontoa.
– Tämä seikka ei ole niitä maailman helpoimpia asioita järjestää, mutta olemme tehneet päätöksen, että teemme ekologisesti kestävää jälkeä.

Selma, Usko ja Toivo pyytävät apuasi

Tällä hetkellä voi antaa rahasi Martinus-säätiön avaamalle puhelinkeräystilille: 0600-95106 5,01 euroa/puhelu.

Tampereen seurakunnat tuotteistavat hankkeita sitä mukaan kuin työt etenevät. Nyt rakennetaan perustaa.

Marja Rautanen
Kuvat: Teemu Järventie