Helatorstai
Helatorstaita vietetään 40 päivää pääsiäisestä sen muistoksi, että Jeesus nousi ylös taivaisiin eikä enää ilmestynyt maanpäällisessä hahmossa oppilailleen. Helatorstain sanomassa on siis kysymys uskosta ilman näkemistä. Helatorstaita on vietetty 300-luvulta alkaen.
Sekä helatorstain ajoitus että sen sisältö ovat peräisin Apostolien tekojen kirjasta. Sen mukaan Jeesus näyttäytyi oppilailleen 40 päivän ajan ylösnousemuksesta. Yhteisen aterian jälkeen opetuslapset näkivät, "kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään". Aihe on innoittanut taiteilijoita, ja Jeesuksen taivaaseen astuminen onsuosittu teema esimerkiksi alttaritauluissa.
Helatorstai on myös lähetyspyhä
Markuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen antamasta lähetyskäskystä ennen taivaaseen astumistaan. Siksi helatorstaita pidetään myös lähetyspyhänä. Helatorstain virsiin kuuluu Mikael Agricolan latinankielisestä käsikirjoituksesta suomennettu virsi 420, jossa lauletaan: "Näin käski Kristus omiaan: Te menkää kaikkeen maailmaan, ja kaikkialla saarnatkaa ristin ja armon sanomaa." Päivän teksteihin kuuluu Jeesuksen rukous opetuslastensa puolesta: "jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä." (Joh. 17:26)
Helatorstai palasi arkipyhäksi 1992
Juhlan suomalainen nimi tulee ruotsin sanasta helig, pyhä. Vuosina 1973-1991 helatorstain merkitys avautui helpommin sen nimestä Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Juhla oli tällöin siirretty työmarkkinajärjestöjen vaatimuksesta lauantaille. Se siirrettiin 1992 vanhalle paikalleen arkipyhäksi ja sai takaisin perinteisen nimensä.
Helavalkeilla 1800-luvulla helatorstaina oli tapana polttaa helavalkeita Etelä- ja Lounais-Suomessa. 1700-luvulla elänyt kappalainen Christfrid Ganander kertoo suomalaisten leikkineen ja tanssineen tulien ympärillä pelloilla ja metsiköissä.