Yhdenvertaisuus puhutti Tampereella

Kirkon työyhteisöjen arvot ja yhdenvertaisuus herättivät keskustelua Seurakunta ja monimuotoinen työ -seminaarissa Tampereen tuomiokirkossa.

"Kirkon on näytettävä esimerkkiä pehmeiden arvojen edistämisessä työyhteisöissä ja toimittava sosiaalisen omantunnon herättelijänä yhteiskunnassa", totesi Pirkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth.

Seminaarin avannut piispa Matti Repo painotti, että koska kirkko on yhtä Kristuksessa, sen ykseys ei perustu jäsenten yhdenmukaisuuteen. Tärkeintä on työntekijöiden yhdenvertaisuus ja monimuotoisuuden hyväksyminen.

"Raamattu tarjoaa useita kuvauksia monimuotoisesta kirkosta, joka koostuu erilaisista ihmisistä. On selvää, että esimerkiksi Suomen muuttumisen yhä monikulttuurisemmaksi täytyy näkyä myös kirkon rekrytoinneissa. Tässä asiassa on esimerkiksi Tampereella jo edistyttykin parin viime vuoden aikana."

Repo myöntää, että paljon on silti vielä tehtävää, ennen kuin yhdenvertaisuus toteutuu kirkossa.

"Ongelmiin on puututtu tarjoamalla koulutusta johtajille, tukea syrjimistä kokeneille työntekijöille ja luomalla pelisääntöjä niihin työyhteisöihin, joissa pelkkä neuvottelu ei riitä."

Koulutussuunnittelija Johanna Lampinen Ihmisoikeusliitosta muistutti, että yhdenvertaisuudessa ei ole kyse pelkästään moraalisesta vaatimuksesta vaan myös lain noudattamisesta.

"Viranomaisilla on yleinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Yksinkertaistettuna yhdenvertaisuus tarkoittaa ihmisoikeuksien toteuttamista ja perustuslain noudattamista", Lampinen sanoi.

Kirkon työyhteisöihin vaaditaan yhdenvertaisuutta

Kirkon työelämästä tehty selvitys paljasti, että monilla on kokemusta syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta työpaikalla tai työhönotossa. Yleisimmin ristiriidat liittyvät uskonnollisten näkemysten eroavuuksiin ja henkilökohtaisiin elämäntilanteisiin.

"Kuviteltu yhdenmukaisuuden vaatimus tukahduttaa yksilöllisyyden ja monimuotoisuuden, josta työyhteisö voisi hyötyä", kertoi tutkija Henrietta Grönlund.

Toisaalta samasta tutkimuksesta kävi ilmi, että työntekijöillä on vahva motivaatio yhdenvertaisuuden edistämiseen. Työntekijät kaipaavat selkeitä pelisääntöjä, suoraselkäistä johtajuutta ja keskustelevampaa kulttuuria, jotta syrjintään voidaan puuttua.

Kirkon työmarkkinalaitosta johtavan kirkkoneuvos Risto Voipion mukaan yhdenvertaisuuskeskustelussa unohtuu helposti se, että kyse on laajemmasta ilmiöistä kuin vain suhtautumisesta esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin.

"Kyse on erilaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksymisestä ja asenneilmapiiristä, johon vaikuttaminen on hidasta", Voipio totesi kommenttipuheenvuorossaan. Kirkon ohella samojen asioiden kanssa painivat monet muut tahot mukaan lukien yritysmaailma.

"Avainasemassa on työyhteisöjen kehittäminen niin, että kirkko saa kaiken osaamisen työyhteisönsä käyttöön. Tarvitsemme työhyvinvointi- ja monimuotoisuusjohtamista", Voipio linjasi.

Tampereen seurakuntien yhteiskunnallisen työn johtaja Ilkka Hjerppe toi esiin, että erilaiset tulkinnat uskonopeista ovat haaste yhteisten pelisääntöjen löytymiselle.

"Ainoa mahdollisuus on sallia erilaiset mielipiteet ja monimuotoisuus ja säilyttää kuitenkin yhteinen työnäky."

Kärsivällisyyttä vaaditaan kaikilta

Iltapäivällä seminaarissa kuultiin vähemmistöihin kuuluvien ääntä, kun seurakuntapastori Hannele Juutinen kertoi omasta työstään sokeana pappina Kolarin seurakunnassa ja nuoriso- ja kansainvälisen työn tekijä David Caceres del Castillo työstään Olarin seurakunnassa.

Juutinen kertoi ristiriitaisista tunteistaan, joita hän koki vastaanottaessaan Kolarin seurakunnalle myönnettyä VATES-säätiön Vuoden esimerkillinen työnantaja -palkintoa.

"Toisaalta huomionosoitus tuntui vähän nöyryyttävältä: onko minun palkkaamisestani niin paljon vaivaa, että siitä täytyy erityisesti palkita? Toisaalta inhimillisyyden hyväksyminen on vielä niin harvinaista meidän yhteiskunnassamme, että ehkä sitä tulee palkita missä ikinä sitä sattuu ilmenemään. Meistä jokaisella on kuitenkin omat vammamme, joita pyrimme kompensoimaan vahvuuksillamme", Juutinen totesi.

Caceres del Castillo harmitteli puheenvuorossaan sitä, että seurakunnat eivät ole vielä onnistuneet riittävästi kannustamaan maahanmuuttajia mukaan kirkon toimintaan. Myös suomalainen byrokraattisuus tuntuu joskus vieraalta.

"On pitänyt hyväksyä se, että asiat vievät aikaa. Suomalaiseen työkulttuuriin kuuluva työn suunnitteleminen pitkälle tulevaisuuteen on myös vaatinut tottumista."

Käytännön arjessa monimuotoisuus tarkoittaa joustamista ja erilaisten toimintatapojen hyväksymistä. Diakonia-ammattikorkeakoulussa yhdenvertaisuustyöryhmää vetävä Kirsi Sirola korosti käytännön toimien merkitystä.

"Eritaustaisia opiskelijoita kutsutaan mukaan työryhmiin ja kehittämispäiviin, ja opiskelijoiden kokemuksia kartoitetaan aktiivisesti."

Kirkolla unilukkarin rooli

Iltapäivän paneelissa toimittaja Johanna Korhonen haastoi panelistit keskustelemaan kirkon arvoista. Korhonen kysyi keskustelijoilta, onko kirkolla varaa luopua yritysmaailman arvoista, kuten tuottavuudesta, tehokkuudesta ja kilpailukyvystä.

"Jokainen työntekijä on palkattu siksi, että kirkko palvelisi paremmin, tehokkaammin ja laadukkaammin seurakuntalaisia", totesi Voipio, jonka mukaan kirkossa ollaan vähän liian herkkiä yritysmaailman termeille.

Kirkko ei saisi Voipion mukaan ottaa seurakuntalaisilta yhtään enempää kuin on pakko.

"Toisinaan se voi tarkoittaa esimerkiksi työn keskittämistä, jotta asiat voidaan hoitaa tehokkaammin ja siten taloudellisemmin."

Apulaistoiminnanjohtaja Annamari Jokinen AKI-liitosta ei täysin jakanut Voipion ajatusta vaan muistutti, että kirkon tehtävä on vaalia myös pehmeitä arvoja.

"Särähtää korvaan, kun henkilöstöstä puhutaan kulueränä. Osassa seurakuntia on käsitetty väärin tuottavuuden käsite – ei seurakunnan tehtävänä ole säästää jotain viivan alle."

Henrietta Grönlundin mielestä kirkolla ei ole varaa siihen, että kirkon arvot olisivat tehokkuus, tuottavuus ja kilpailukyky. Myös Pirkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuthin mielestä kirkolla pitää olla myös sosiaalisen omantunnon herättelijän rooli.

Panelistit jakoivat yhteisen näkemyksen siitä, että vastuu yhdenvertaisuuden edistämisestä on jokaisella kirkon työntekijällä ja asennekasvatukselle ja yhteisille pelisäännöille on tilausta.

Haasteet lisääntyvät tulevaisuudessa

Seurakuntien rekrytoinnin haasteet kasvavat tulevaisuudessa, kun yhä pienemmällä työntekijäjoukolla vastataan yhä monimuotoisemman yhteiskunnan vaatimuksiin.

"Seurakuntien toimintaympäristö monikulttuuristuu, ikäjohtamisen tarve kasvaa ja osatyökykyisten oikeus työhön tunnustetaan yhä laajemmin", luettelee tapahtumaa järjestänyt projektipäällikkö Sanna-Maaria Tornivaara. Hän näkee, että tulevaisuudessa työyhteisön monimuotoisuuden kysymykset ovat yhä tärkeämpiä.

Teksti: Eva Wäljas

Palaa otsikoihin