Perhesurmat kertovat laajasta pahoinvoinnista
Perhesurmat ovat vain jäävuoren huippu laajemmasta pahoinvointivyyhdestä, sanoo Heikki Syrjämäki seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksesta.
Suomessa on sattunut useita perhesurmia vuoden sisällä.
- Suomessa on paljon pahoinvointia ja väkivaltaa, joka ei koskaan tule esiin. Me olemme väkivaltainen kansa, perheasiain neuvottelukeskuksen vt. johtaja Heikki Syrjämäki Tampereen seurakunnista pohtii.
Perhesurmien yhteydessä on puhuttu siitä, että Suomessa ei ole tarpeeksi turvakoteja väkivaltatilanteita varten. Syrjämäen mukaan niiden lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä.
- Tarvitaan myös ihmisiä, joiden kanssa kriisejä päästään selvittämään. Myös väkivaltaa käyttänyt osapuoli tarvitsee apua, silloinkin kun väkivalta on lievää. Perhesurmauutisia seuratessa herää kysymys, eikö tarjolla olevaa apua osata hakea ja toisaalta eikö avuntarvitsijoita tunnisteta ajoissa.
Perhesurmien taustalla useita syitä
Naisten tekemät perhesurmat kohdistuvat lähes aina lapsiin. Miehet sen sijaan surmaavat koko perheen. Syrjämäen mukaan miesten ja naisten tekemien perhesurmien taustalla on eri syyt.
- Naisten tekemien perhesurmien taustalla on lähes poikkeuksetta hoitamaton psyykkinen sairaus kuten syvä masennus. Miesten perheeseen kohdistuvan väkivallan laukaisee usein erotilanne ja pelko perheen hajoamisesta. Myös päihteet liittyvät yleensä miesten tekemiin perhesurmiin.
Väkivaltaisen henkilön lapsuudessa on usein traumakokemuksia. Poikien lapsuudenaikaiset traumat ja pahoinvointi tulisi Syrjämäen mukaan tunnistaa ja hoitaa nykyistä paremmin.
- Pelko, hylätyksi tuleminen, väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat muun muassa asioita, jotka voivat johtaa syrjäytymiseen ja väkivallan kierteeseen ellei niitä hoideta ajoissa.
Kuka muistaisi isät?
Miesten tekemien perhesurmien taustalla on usein tilanne, jossa mies pelkää menettävänsä lapset, joko eron tai huostaanoton myötä. Syrjämäen mielestä isyyttä pitäisi yhteiskunnassa tukea ja vahvistaa. Erotilanteessa olisi tärkeää vakuuttaa isä siitä, ettei hän menetä lapsiaan. Tällä hetkellä tilastot eivät tue toivetta.
- Vain kolmannes isistä tapaa lapsiaan säännöllisesti, kun erosta on kulunut kaksi vuotta. Kolmanneksen kohdalla tapaamiset ovat vähentyneet ja viimeinen kolmannes ei käytännössä tapaa lapsiaan. Lapsella tulisi kuitenkin olla oikeus molempiin vanhempiin, Syrjämäki painottaa.
Perheneuvonnan jonoja on onnistuttu lyhentämään
Syrjämäki toivoo, että pariskunnat hakisivat apua ongelmiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa ilmaista ja luottamuksellista keskusteluapua. Viime vuonna Tampereen seurakuntien perheneuvonta tavoitti yli 1100 asiakasta.
Vielä vuosi sitten seurakuntien perheneuvontaan joutui odottamaan aikaa jopa puoli vuotta. Syksyn aikana jonoja onnistuttiin lyhentämään, vaikka asiakasmäärät ovat pysyneet ennallaan.
- Ajan saa nyt parin kuukauden päähän, mutta kiireellisissä tapauksissa ajan saa nopeamminkin.
Kiireellisiksi katsottuja syitä ovat perheväkivalta, juuri esiin tullut uskottomuus ja huoli vaikean perhetilanteen vaikutuksista lapsiin.
Muutos alkaa itsestä
Perheneuvonta on pääasiassa terapiakeskustelua, jonka tarkoituksena on saada osapuolet hahmottamaan ongelmien syitä ja seurauksia sekä auttaa puolisoita puhumaan toisilleen. Yleensä tapaamisia tarvitaan useampia, jotta ongelmat alkavat selvitä. Kaikki lähtee siitä, että ihminen tulee tietoiseksi omasta toiminnastaan ja tunteistaan, Syrjämäki sanoo.
- Varma tapa ajautua syvemmälle ongelmiin on ajatella, että ”jos tuo vaan muuttaisi toimintaansa niin kaikki muuttuisi paremmaksi”. Ei se mene niin. Ihminen ei voi yksin muuttaa parisuhdetta, mutta muutos lähtee aina itsestä.
Joskus on kaikille parempi erota. Silloin perheneuvonnassa voidaan neuvotella käytännön ratkaisuista eropäätöksen jälkeen. Erityisesti lasten asema on mietinnän kohteena.
- Hyvin tehty ero on perheen kaikkien osapuolten kannalta tärkeää.
Lisätietoja: www.tampereenseurakunnat.fi/perheneuvonta
Teksti: Eva Wäljas



