Kuntauudistus vauhdittaa kirkon seurakuntarakenteen muutosta
Tampereen piispa Matti Repo arvioi, että kirkon kannattaa olla ennakoiva, kun se miettii uusia malleja seurakuntarakenteelle. Kuntauudistusta ei kannata jäädä odottamaan.
Kirkon piirissä on jo pitkään puhuttu seurakuntamallin uudistamisesta siten, että seurakunnat olisivat hengellisiä, toiminnallisia yksiköitä ja päätöksenteko ja hallinto hoidettaisiin isommissa kokonaisuuksissa. Kirkon seurakuntarakennetta pohtinut työryhmä antoi raporttinsa viime vuoden lopulla ja esitti kolme eri mahdollista seurakuntarakennetta.
Ensimmäisessä mallissa pitäydyttäisiin nykyiseen malliin kuntarajoihin ja seurakuntayhtymämalliin. Rovastikuntamallissa luotaisiin hallinnollisia kokonaisuuksia useamman kunnan alueelle, hiippakuntamallissa hallinnollisena alueena olisi koko hiippakunta. Kahdessa jälkimmäisessä mallissa seurakunta vastaisi toiminnasta, ja seurakuntarajojen ei tarvitsisi noudattaa kuntarajoja. Seurakunnat kokoava yksikkö olisi julkisoikeudellinen hallinnollinen kokonaisuus, jossa olisi yksi kirkollisveroprosentti ja joka päättäisi varojen jakamisesta alueen seurakuntien kesken.
- Sekä rovastikunta- että hiippakuntamallilla on molemmilla omat hyvät ja huonot puolensa, piispa toteaa.
- Rovastikunnassa taloudellinen päätöksenteko olisi lähempänä seurakuntia, mutta tarvittaisiin uudenlainen, alueellinen johtaja. Hippakuntamallissa päätöksenteko karkaa kauas paikalliselta tasolta, mutta tarvittavat toimielimet ovat jo nyt valmiina.
Rovastikuntien välille voi syntyä eriarvoisuutta, kun suurten keskusten ympärille muodostuisi varakkaita yhteenliittymiä. Syrjäseuduilla resursseja olisi vähemmän. Rovastikuntamalli muistuttaa myös monilta osin nykyistä seurakuntayhtymämallia, jota rasittavat paikallisen ja yhteisen toiminnan välinen tasapainottelu sekä osittain päällekkäinen päätöksenteko.
Hiippakuntamallissa vaarana on, että piispan tehtäväksi muodostuisi hengellisen johtamisen sijaan talouden johtaminen. Hiippakuntaa tarvittaisiin myös paljon uusia virkamiehiä ja asiantuntijoita, jos koko hallinto ja yhteiset tukitoimet hoidettaisiin siellä.
Rakennetta miettinyt työryhmä kallistui rovastikuntamallin puolelle, kun taas Tampereen hiippakunnan hiippakuntavaltuuston viime viikolla antama palaute suosi hiippakuntamallia. Piispa toteaa, että joka tapauksessa muutoksia on edessä.
- Tulevaisuuden seurakuntien hallinnon on oltava kevyempi ja toiminnan joustavampaa sekä taloudellisempaa. Samaa työntekijöiden määrää kuin nyt tuskin kyetään säilyttämään piispa Repo linjaa.
- Muutos merkitsee kirkon jäsenyyden uutta ymmärtämistä ja vapaaehtoistoiminnan vahvistumista.
Seurakuntarakenteesta päätetään kirkolliskokouksessa, ja rakenneratkaisu tullee pian tällä viikolla valittujen kirkolliskokousedustajien ratkaistavaksi.



