Aluksi tietenkin pelotti

Inkerinsuomalainen Aino Korelova muutti neljä vuotta sitten Pietarista Suomeen. Hervannan seurakunnasta löytyi uusi hengellinen koti.

”Vanhempani joutuivat vuonna 1942 Siperiaan, kun kaikki inkerinsuomalaiset siirrettiin sinne. Minä synnyin Siperiassa, mutta muutimme Viroon, kun olin vielä vauva. Kotona puhuimme kyllä suomea, mutta se oli erilaista kuin täällä puhuttava.. Se oli vanhan karjalan kieltä, inkerin kieltä. Koulusta kävin kaksi ensimmäistä luokkaa Virossa, kunnes muutimme takaisin Venäjän puolelle.
Koulussa ei ollut uskonnonopetusta eikä lähistöllä ollut kirkkoja. Vanhempani olivat uskovaisia, joten opimme käskyt ja Isä meidän –rukoukset ja muut. Isän sisko asui meillä ja otti minut mukaan joka paikkaan. Kun ei ollut kirkkoja, kokoonnuttiin ihmisten koteihin ja pidettiin seuroja.
Melkein kaikki sukulaiset olivat jo muuttaneet tänne ja erityisesti vanhin poikani halusi tulla Suomeen. Olimme yhteensä kahdeksan vuotta jonossa, kunnes pääsimme tänne. Rukoilin Jumalan johdatusta, että asiat menisivät niin kuin olisi meidän parhaaksi.
Aluksi tietenkin pelotti. En ollut uskaltanut muuttaa Pietarissakaan ja nyt muutin kokonaan toiseen maahan. Rukoilin joka päivä, että auta minua tottumaan ja sopeutumaan.
Etsimme kirkon heti ensimmäisenä päivänä, kun tulimme tänne. Hervannan kirkko on moderni. Se ei oikeastaan ole edes kirkon näköinen. Menimme sinne jumalanpalvelukseen heti sunnuntaina.
Sopeutuminen tapahtui lopulta helposti. Sain ystäviä ja pääsin kielikurssille. Osallistuin myös Alfa-kurssille ja siellä oli jopa oma venäjänkielinen ryhmä. Yhteiset osuudet tulkattiin venäjäksi. Neuvostoliiton aikana ei ollut mahdollista saada oppia. Nyt sitä sai.
Alfa-kurssin jälkeen Irja ja Ulla ehdottivat, että perustettaisiin venäjänkielinen raamattupiiri. Nyt olen ollut siitä vastuussa. Meillä on myös venäjänkielinen pyhäkoulu lapsille. Olen ollut muutenkin mukana vapaaehtoisena, keittiössä apuna ja kahviemäntänä.
Vaikka Hervannan kirkko on niin moderni, emme kuitenkaan käy Tuomiokirkossa tai muissa muuten kuin erikoistilaisuuksissa. Tykätään käydä omassa kirkossa.
Hervannan seurakunta on kuin oma koti. Kaikki ovat hyviä ihmisiä, sinne on hyvä tulla ja hyvä olla. Olisi hyvä, jos saisimme lisää ihmisiä raamattupiiriin ja pyhäkouluun.”