Se on se yhteishenki

Tiia Hyvärinen innostui nuorisotyöstä omassa rippikoulussaan. Sen jälkeen hän on ollut jo viisi kertaa isosena ja aikoo ensi kesänä apuohjaajaksi

”Ennen rippikoulua en ollut ollut oikein missään seurakunnan jutuissa mukana. Tai kymppileirillä kyllä kävin, mutta en muualla.
Rippikoulussa meillä oli tosi kiva porukka. Siitä jäi hyvät muistot. Isosten homma näytti hauskalta. Saivat tehdä kaikkea pientä jäynää.
Isosena on ollut hauska olla. Minusta on tosi kivaa tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen rippileiri on kauhean erilainen. Viime kesänä olin vaellusriparilla, missä vaellettiin heti ekana päivänä kolme kilometriä vaikeassa maastossa. Se oli sellainen elämys. Porukka tsemppas toisiaan tosi hienosti, vaikkei aina olisi jaksanut kävellä.
Lähinnä se on se yhteishenki, mikä sen tekee. Nyt käyn apuohjaajakoulutusta. Täytän pian kahdeksantoista niin sitten voin päästä rippikouluihin apuohjaajaksi.
On ollut hienoa, kun omiakin pikkuisia on tullut tänne isoskoulutukseen. Kun saisi heidät vielä pysymään täällä. Vuoden alussa isoskoulutuksen aloittaa viisikymmentä, mutta harva jää toimintaan mukaan pidemmäksi aikaa.
Olisi mukavaa olla näissä jutuissa mukana pidempäänkin. Olen vähän miettinyt, että voisin mennä vaikka diakkiin opiskelemaan nuorisotyötä.”