Uutiset ja media

Yksi, kaksi, kolme – vai kahdeksan?

Kuvaaja: Tanja Mikkola
Hanna Niemenmaa (vas.), Sanna Mäkynen ja Jenna Silén (oik.) ovat pikkuisen Seela Tuulikin aikuisia, kristittyjä ystäviä. Heidät Heidi Niemenmaa ja Juha-Matti Rautiainen pyysivät esikoistyttärensä kummeiksi. Kuva: Tanja Mikkola

Kuinka monta kummia lapsella täytyy tai saa olla? Ylärajaa ei määritellä, vähintään kaksi konfirmoitua ja luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa tarvitaan. Heidän lisäkseen kummeiksi voidaan valita muiden lapsikasteen hyväksyvien kirkkojen jäseniä.
Etenkin suurissa kaupungeissa on ollut yksittäisiä tilanteita, joissa vanhempien on ollut vaikea löytää kelpoisuusehdot täyttäviä kummeja vauvalleen. Kirkosta eroajat painottuvat 18–39 -vuotiaisiin eli saman ikäisiin, joita usein pyydetään lapsen rinnalla kulkemaan.


Kirkolliskokous hyväksyi viime keväänä uudistuksen, jonka mukaan yksi kummi voi poikkeuksellisesti riittää. Päätöksen tekee kirkkoherra siinä seurakunnassa, johon lapsi liitetään. Tampereella tapauksia on puolen vuoden aikana ollut noin 20.
– Tarvetta tällaiselle mahdollisuudelle näyttää olevan, vaikkei massoista ole kyse, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Timo Takala.

Luottoaikuisia kummipankista

Pian tamperelaisilla on toinenkin vaihtoehto, sillä seurakunta käynnistelee uudenlaista kummipankkia. Toimintaan odotetaan vapaaehtoisia, jotka kokevat kristilliseen kasvatukseen osallistumisen omakseen ja jotka tarvittaessa ovat käytettävissä.


Kukaties viime kuukausina kastetuista yhden kummin vauvoista jollekin vanhemmat olisivat halunneet vielä toisen luottoaikuisen, pohtii Takala. Elleivät vanhemmat löydä suvusta tai ystäväpiiristä edes sitä yhtä konfirmoitua ja kirkkoon kuuluvaa, saattaa mieleen hiipiä ”no, emme sitten kasta lasta.”


– Kummipankilla yritämme taata, ettei kaste jää ainakaan kummien löytymisestä kiinni. Seurakunta ei voi eikä halua määrätä ketään tehtävään, mutta voimme kertoa perheelle, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Päätös jää kuitenkin aina vanhemmille, Takala selittää.


Kummipankin käytännön järjestely on työn alla, syksyyn mennessä pitäisi syntyä valmista. Mukaan ilmoittautuvalla täytyy olla oma valmius ja halu. Sen lisäksi edellytyksenä on niin seurakunnan kuin ennen muuta vanhempien luottamukseen perustuva kutsu kummin tehtävään. Yleensäkin kummiksi pyytäminen lähtee siitä, että vanhemmat tuntevat ja luottavat ihmiseen, jonka lapsensa lähelle kutsuvat. Sama pätee kummipankissa.


Kummiuden arvostus on pysynyt korkealla, Takalan mielestä myös ydinsisältöjen kannalta.
– Tämä on myös kummipankille hyvä lähtökohta. Sekä lapsi että kummiksi ryhtyvä vapaaehtoinen voivat molemmat saada suhteesta paljon.

Lisää erityisistä syistä

Nykypäivän lapsella on tavallisesti 2–4 kummia. Määrä on eri vuosisatoina vaihdellut, ja historiassa on eletty aikoja, jolloin kummeja on saatettu pyytää jopa kymmeniä.
Jos Timo Takala on kastetta toimittamassa ja perhe esittää pienokaiselleen kahdeksaa kummia, pappina hän ei sano, että se on liikaa.
– Todennäköisesti kuitenkin keskustelisin, miksi vanhemmat haluavat näin monta. Kummin perustehtävä on luonteeltaan sellainen, ettei suuri lukumäärä välttämättä paranna asiaa. Hyvin harvoin kummeja on enemmän kuin viisi. Myös lapsen on helpompi hahmottaa, kun turvallisia aikuisia on pari kolme sen sijaan että heitä olisi lähemmäs kymmenen.


Kummius on elämänmittainen pesti, siitä ei voi irtisanoutua eikä ketään irtisanoa. Juridisia velvoitteita tehtävään ei sisälly.
– Ei ole olemassa menettelyä, millä vanhemmat voisivat kummin erottaa. Ajoittain tällaisiakin pyyntöjä seurakunnalle tulee, kun välit ovat syystä tai toisesta katkenneet.


Viitisen vuotta luterilaisessa kirkossa on voinut lisätä kummeja kasteen jälkeen. Erityistilanteita ovat esimerkiksi kummin kuolema, kummien ja lapsen vanhempien välirikko, kummipariskunnan avioero tai muutto maasta, kummin eroaminen kirkosta tai se, ettei hän pidä mitään yhteyttä lapseen.
– Keskeisiin tehtäviin kuuluu huolehtia kristillisestä kasvatuksesta, ja jos kummi eroaa kirkosta, se on hyvä peruste lisäämiselle. Ratkaisullaan kummi viestittää, ettei asia ole hänelle kovin merkittävä. Kummi ei voi olla vain teoriassa, täytyy olla myös käytännössä, Takala painottaa.


Päätöksen kummien lisäämisestä tekee lapsen seurakunnan kirkkoherra, huoltajien esityksestä. Uusia kummeja voidaan nimetä enintään kaksi ja yli 12-vuotiasta täytyy uskonnonvapauslain mukaisesti kuulla. Yli 18-vuotiaille kummeja ei enää voi lisätä.
Tampereella perusteet täyttäviä tapauksia on vuosittain viitisenkymmentä. Useimmat lisäykset on tehty pienille lapsille.


Joskus innostuneet vanhemmat lähestyvät seurakuntaa ja kertovat uusista mukavista ystävistään, jotka nyt haluttaisiin myös lapsen kummeiksi. Se ei kuitenkaan ole riittävä syy lisäämiseen.
– Emme kirkossa halua viedä kummiutta siihen suuntaan, että ketkä juuri nyt sattuvat olemaan parhaita perhetuttuja, heidät voidaan jälkikäteen nimetä myös kummeiksi.
Toisaalta Takala sanoo näidenkin ehdotusten osaltaan kertovan kummiuden arvostuksesta.
– Jos asia olisi vanhemmille yhdentekevä, eivät he lähtisi tällaista esittämään.

 

Pirjo Silveri

Julkaistu Tampereen Kirkkosanomien numerossa 7/2011


Tulosta sivu
Tampereen ev.lut. seurakunnat, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere | p. (03) 219 0111 | etunimi.sukunimi@evl.fi