Rento ote kannattaa kesällä

Petra Laatikainen, Sanna Lehtisaari ja Pekka Kari ovat nauttineet työntäyteisestä kesästä. Kuva: Asta Kettunen

Sanna Lehtisaari, Petra Laatikainen ja Pekka Kari ovat ahkeroineet Tampereen seurakuntien leireillä pitkin kesää.

Ohjeena uusille kesätyöntekijöille he vinkkaavat, että liiallisen tiukkuuden sijaan kannattaa ottaa rento asenne:
– Vanne pois pään ympäriltä, Laatikainen kiteyttää.
– Eikä kannata seisoskella tyhjän panttina. Itsensä kannattaa psyykata pois huonosta päivästä, vaikka painaa asioita villaisella, kunnioittaa muita työtekijöitä ja toisten tyyliä tehdä työtä. Hyvä leirinvetäjä antaa hyvää palautetta muillekin.
Kesätyöntekijät ovat sitä mieltä, että jos on jostain asiasta ihan eri mieltä kuin kirkko, ei pidä pitää kyseistä tuntia tai osallistua kyseiseen keskusteluun.
– Uskonto on sama, mutta uskoa voi eri tavalla. Leireillä mennään niin kuin evankelis-luterilainen kirkko sanoo, he muistuttavat.
– Työtä tehdään kuitenkin omalla persoonalla, he lisäävät.

Vanhemmat saapuivat vierailulle Isosaareen. Kuva: Rami Marjamäki

Ripari toimi sysäyksenä työhön

Kirkon nuorisotyönohjaajaksi opiskelevan Sanna Lehtisaaren kesään mahtuu tällä kertaa yhdeksän leiriä. Aiemmin lastentarhanopettajaksi opiskellutta Lehtisaarta suunnan muutos mietitytti pitkään.
– Lähdin kuitenkin opiskelemaan nuorisotyötä, koska pidän lasten kanssa olemisesta niin paljon, etten halua tympiintyä siihen.
– Oma ripari oli niin hauska, että se toimi alkusysäyksenä tähän työhön, samoin kirkon nuorisotyötä opiskeleva Laatikainen puolestaan kertoo.
– Haaveena on joskus vielä ne liperit saada, mutta tämä antaa hyvän pohjan tehdä töitä nuorten parissa, hän miettii.
Ripareilla on toisinaan tullut vastaan tiukkojakin tilanteita, mutta ne ovat lauenneet yllättäen.

Leireillä koettu hyvää meininkiä

Kiirettä on pitänyt myös Aitolahden ja Messukylän seurakuntien kesäteologeilla, Riku Lähteenkorvalla ja Arni Hukarilla, jotka ovat opintojensa loppusuoralla.
– 30-vuotiaana sain ahaa-elämyksen halusta tehdä töitä jonkin muun kuin rahan takia, Lähteenkorva kertoo.

Kesäteologi Riku Lähteenkorvan mukaan uskonasioista pitää puhua nuorille vapaasti. Kuva: Rami Marjamäki

Hukari työskenteli edellisen kesän Emmaus-kirkossa Vancouverissa. Lähteenkorva testasi viime kesänä ensimmäisen kerran siipiään seurakuntatyössä.
– Se meni niin hyvin, että hain täksikin kesäksi. Aitolahdessa on ollut erittäin hyviä leirejä, olen oppinut enemmän kuin teoriatunneilla. Isosaaren leirillä, kuten myös Päiväkummussa, on ollut uskomattoman hyvä meininki, Lähteenkorva kehuu.

Papit ovat tarjonneet käytännön oppia, lastenlauluja, työhön heittäytymistä ja läsnäolon taitoa.
– Minulla on tunne, että Aitolahden tavassa tehdä nuorisotyötä on jotain erityistä. Nuorten toimintamahdollisuuksiin on panostettu niin paljon, että se vetää nuoria puoleensa. Tällainen toiminta on pitkän päälle hyväksi koko kirkolle, jotta tavoitetaan nuoret aikuiset.

Piispan näkemyksillä on isosti painoa, ja kirkkoherra vastaa seurakunnan opetuksesta. Leirivastaavat kuitenkin keskustelevat keskenään käytännöistä. Sanoman perille meno on kiinni myös työntekijöiden asenteista: nuori ei halua kokea paniikkia, pelkoa tai epämääräisyyttä.
– Leirin vetäjien on pystyttävä elämään tilanteiden mukana, oltava avoin nuorten mielipiteille ja kysymyksille. Opetus menee kirkon opin mukaan, mutta kaikista asioista voi puhua. Luterilaisuuden vahva puoli onkin Lähteenkorvan mukaan keskustelevuus.
– Jos tämä olisi vain uskonto, eikä elävää uskoa, opetuksessa keskityttäisiin ulkonaisiin piirteisiin.
– Hauskanpito ja työntekijöiden tuleminen tutuiksi ovat olennainen osa oppimista, joka lähtee asenteista: luodaan ryhmähenki ja poistetaan tiedon esteitä leikkien avulla. Sanomaa ei tuputeta, vaan otetaan se esiin luontevasti. Nuorille ei voi valehdella, sillä he kohtaavat elämän pelottomasti, Lähteenkorva muistuttaa.
– On joka kerta yhtä myönteistä nähdä nuorten lähtevän mukaan, sanoo Hukari.
Teologisen kielenkäytön taakse ei nuorten parissa kannata paeta, vaan kielen on oltava selkeää.
– Iso osa opetustyöstä tapahtuu tuntien ulkopuolella, kun nuoret tulevat puhumaan siitä, mikä on jäänyt vaivaamaan.

Lue lisää seurakuntien leirikesästä Tampereen Kirkkosanomien numerosta 13/2009, pdf-tiedosto

Asta Kettunen