Kynttilänpäivä

Juhlan päähenkilöitä ovat Jeesuksen kanssa kirkkomatkalle lähteneiden vanhempien lisäksi myös ikäihmiset Simeon ja Hanna. Heille Jeesus-lapsen kohtaamisesta, syliin ottamisesta ja siunaamisesta tulee myös heidän oman elämänsä huipentuma ja Jumalan lupausten täyttymisen juhla.

Siellä missä Jumalan poika annetaan kaipaavan ihmisen syliin, syntyykin kokemus suurimmasta vapaudesta ja turvasta, ihmisen pääsystä Jumalan syliin.

Simeonin ilosta periytyy kiitosvirsi, jota lauletaan iltamyöhän rukoushetkessä yhä uudelleen:

Sinun käsiisi, Herra, minä uskon henkeni. Sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.

-Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.

Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille luvannut. Luukas 2: 29-32

Virret 48 ja 49

Jo varhain alettiin Kynttilänpäivänä kirkoissa siunata kaikki vuotuiset rukouskynttilät.

Sen sijaan, että voivottelisimme pimeää ja pahan valtaa itsessämme ja ympärillämme, voimme sytyttää pimeyteen luottamuksen valon, yhä uudelleen.

Kynttilän sytyttäjän rukous

Sytytämme kynttilän Luojalle, joka valaisi maailman ja puhaltaa meihin elämän hengen.

Sytytämme kynttilän Jeesukselle veljellemme, joka pelasti maailman  ja ojensi kätensä meille.

Sytytämme kynttilän Pyhälle Hengelle, joka herättää uskon ja rohkaisee sieluamme joka päivä.

Sytytämme kynttilän Rakkauden Kolminaisuudelle.

Jumala yläpuolellamme, Jumala rinnallamme, Jumala alapuolellamme.

Alku, loppu, iankaikkinen.

- Onko elämässäsi jotakin pientä, alullaan olevaa, jonka tahdot viedä siunattavaksi ja rukouksen turviin?