Siirry sisältöön
Tampereen seurakuntayhtymä

Härmälän kirkon tarina

Härmälän kirkko

Härmälän kirkko sijaitsee Tampereen Härmälän kaupunginosassa, ja sen ovat suunnitelleet Elma ja Erik Lindroos. Kirkkoon kuuluvat vuonna 1949 valmistuneet pappila- ja seurakuntatalo sekä 1972 valmistunut kirkkosali.

Lentokoneiden Härmälä

Härmälä on lentokoneiden kaupunginosa. Se oli sitä menneinä, lentokentän ja lentokonetehtaan vuosinaan, ja se on sitä edelleen, vaikka koneiden nousut ja laskut ja niiden valmistuskin alueella ovat päättyneet jo ajat ja päivät sitten.

Härmälän lentokentälle on laskeutunut potkurilentokone.
Härmälän lentokenttä vuonna 1951. Etualalla Veljekset Karhumäki -lentoyhtiön Lockheed-lentokone. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: Veikko Kanninen.

Lentokoneet ovat nimittäin edelleen läsnä Härmälän kaupunginosakuvassa monin tavoin. Niistä muistuttavat vaikkapa kadunnimet – Ilmailunkatu, Koelentäjänkatu, Pilotinkatu –, entisen lentokonetehtaan rakennukset ja vitriiniin asetettu Viima-kone Härmälänrannassa, vanhan kiitotien pätkä Messu- ja Urheilukeskuksen parkkipaikkana ja lentokentän paikalle rakennettujen omakotitalojen katveeseen jäänyt lentoasema.

Ehkäpä laajakantoisin lentokoneiden Härmälään jättämä perintö on kuitenkin niin ilmeinen, ettei sitä välttämättä tule edes ajatelleeksi: Härmälän mataluus. Koska lentoliikenne ei sallinut lähelleen esimerkiksi 1970-luvun lähiörakentamiselle ominaisia monikerroksisia elementtitorneja, oli Härmälässä luovuttava maankäytön tehostamisesta ja rakennettava melkein maata myöten. Näin Härmälästä ja viereisestä Rantaperkiöstä muodostui profiililtaan pröystäilemätön, ihmisen kokoisesti rakennettu alue, mitä oletettavasti harva alueella asuva panee pahakseen.

Vanha lentokoneesta otettu valokuva Tampereen Härmälästä.
Härmälää 1950-lukulaisessa ilmakuvassa. Seurakuntatalo ja pappila, joista myöhemmin lisää, sijaitsevat kuvan etualalla, aivan tuolloisen Härmälän asutuksen laidalla. Taustalla, piipun juurella, näkyy lentokonetehtaan alue, kun taas lentoasemarakennus jää juuri ja juuri kuvan vasemman laidan ulkopuolelle. Kuva: Tampereen yliopiston kansanperinteen arkisto. Kuvaaja: Veljekset Karhumäki Oy.

Ihmisen kokoinen on myös Härmälän kirkko, joka ei hae wow-reaktiota taivaita hipovalla tornilla, ristillä tai tapulilla, vaan tekee itseään tykö hienovaraisemmin. Tämäkin on toki läheisen lentokentän syytä. Mutta ennen siihen tarinaan syventymistä sukeltakaamme – tai pikemminkin lennähtäkäämme – ensin kirkon historian alkujuurille, Härmälän lentokoneajan alkuun.

Lentokoneet laskeutuvat Härmälään

Lentokoneet ovat nimittäin vähintäänkin osasyyllinen myös siihen, että Härmälän kirkko on ylipäänsä olemassa. Kirkon tarina juontaa juurensa 1930-luvulle, jolloin Tampere muun maailman tavoin kärvisteli laman kourissa. Kaupungissa oli tuolloin aikansa mittapuilla huomattava työttömyys – jopa tuhat työtöntä vuonna 1932 –, ja Härmälässä tilanne oli erityisen hankala: alue oli asemakaavoitettu vuonna 1925, ja useiden talojen rakennustyöt olivat vielä kesken perheiden jäädessä työtä vaille. Taloudelliset vaikeudet johtivatkin alueella jopa pakkohuutokauppoihin.

Laman lieventämiseksi Tampereen kaupungin johto lähti narraamaan isoa saalista: strategisista syistä Suomenlinnasta ja Santahaminasta sisämaahan siirrettävää Valtion lentokonetehdasta. Asia oli ollut vireillä jo 1920-luvulta lähtien, ja Tampere oli tuolloinkin yksi ehdokkaista tehtaan uudeksi sijoituspaikaksi. 1930-luvun alkaessa tehdas päätettiin kuitenkin sijoittaa Parolaan – ja niin olisi käynytkin, ellei rakentamisen aloittaminen olisi viivästynyt laman vuoksi. Sillä välin tamperelaiset tekivät uuden tarjouksen, ja valtioneuvosto pyörsi aiemman päätöksensä. Näin lentokonetehdas saatiin kuin saatiinkin Tampereelle.

Lentokoneesta otettu kuva Härmälän lentokonetehtaasta.
Ilmakuva lentokonetehtaan – tuolloin jo Valmetin tehtaiden – alueesta vuodelta 1957. Keskellä kuvaa on lentokonetehtaan rakennus, etualalla tehtaan englantilainen puisto ja toimistorakennukset, taustalla Härmälän kirkon tarinankin kannalta merkitykselliseksi muuttuva tehtaan piippu. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: Lentokuvakeskus.

Tehtaan rakennustyöt nykyisen Härmälänrannan asuinalueen paikalle alkoivat vuonna 1934, osan rakentajien palkoista tullessa valtion myöntämistä työttömyyden hoitoon tarkoitetuista varoista. Vuonna 1936 saatiin valmiiksi suuri osa rakennuskantaa, ja pian valmistuivat jo ensimmäiset lentokoneetkin. Tehtaan lisäksi alueelle sijoitettiin myös ilmailuvarikko.

Ikään kuin lentokonetehtaan kylkiäisenä Härmälään saatiin myös lentokenttä, jonka rakentamiseen Tampereen kaupunki niin ikään sai miljoonan markan avustuksen valtion työttömyysrahoista. Kenttää rakennettiin noin neljänsadan työttömän voimin, ja valmista tuli samoihin aikoihin kuin lentokonetehtaallakin, vuonna 1936. Siviililentoliikenne kentällä alkoi seuraavana vuonna. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään Heathrow, vaan tasainen, kelirikoille altis nurmikenttä, jonka hoidosta vastasivat nurmikenttien todelliset spesialistit – lampaat. Varsinaista lentoasemarakennusta ja kiitorataakin piti odottaa vielä joitakin vuosia, ja siihen asti kentälle laskeuduttiin ja sieltä noustiin miten kyettiin.

Lammaslauma kulkee hiekkatietä Härmälässä.
Härmälän lentokentän ruohonleikkureita pendelöimässä lampolan ja työmaan väliä kolmekymmentäluvun loppupuolella. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: E. M. Staf.

Kirkko kasvavaan Härmälään – tai ainakin sen suunnitelma

Lentokoneiden tulo Härmälään merkitsi kaupunginosan muuttumista yhdeksi Tampereen teollisuuden ja liikenteen keskittymistä. Ne toivat mukanaan rutkasti uusia työpaikkoja, ja siten myös rutkasti uusia härmäläläisiä. Näin alkoi kaupunginosan lamaan tyssänneen ensimmäisen kasvukauden jälkeinen uusi kasvu, joka merkitsi käytännössä myös Härmälän kirkon tarinan alkamista: kasvavaan Härmälään piti saada oma kirkko.

Seurakunnallista toimintaa Härmälän tienoilla oli toki ollut jo pitkään. Varhainen toiminnan keskuspaikka oli Hatanpään kartanon omistajan 1890-luvulla rakennuttama kansakoulu. Myöhemmin siirryttiin vuonna 1925 valmistuneeseen Rantaperkiön kouluun, ja Viinikan kirkon valmistumisen (1932) jälkeen lähelle kirkon nykyistä paikkaa Antinkadulle, josta seurakunta vuokrasi huoneiston. Ennen oman talon saamista seurakuntalaiset ehtivät kokoontua vielä Perkiönkadullakin ylikonstaapeli Artturi Lehtosen talossa.

Härmälän vanha asemakaavakuva.
Tampereen kaupungin asemakaavasta vuodelta 1932 löytyy jo valmistumistaan odottanut lentokenttä. Härmälänpuiston itäpäähän, aivan Härmälän kaavoitetun alueen laidalle on myös hahmoteltu tontti, joka voisi soveltua vaikkapa kirkon rakentamiseen. Kuva: Voionmaa, Väinö ja Raevuori, Yrjö: Tampereen kaupungin historia IV osa. Tampereen kaupunki 1935. ­

Seurakuntalaiset elivät siis pitkään kiertolaisen elämää, mutta Härmälän kasvaessa oli aika asettua aloilleen. Jo vuoden 1936 lopulla kaupungilta kyseltiin seurakuntataloa ja kirkkoa varten tonttia, joka asemakaavassa oli merkitty kirkon kaltaiselle julkiselle rakennukselle. Tonttiin kuitenkin liittyi ongelma: se sijaitsi melkein lentokentän naapurissa ja kummun päällä, mikä asetti rajoituksia sille rakennettavan kirkon korkeuden suhteen. Alun perin kaavailuissa oli ollut jopa neljäänkymmeneen metriin kohoava kirkontorni, mutta puolustusministeriön määräyksen mukaan maksimikorkeus lentokentän pinnasta sai olla vain kaksikymmentäviisi metriä. Kun siitä vähennettiin kummun korkeus, erotukseksi jäi kaksitoista metriä. Kyseiselle tontille rakennettava kirkko ei siis päätä huimaisi.

Korkeusrajoitus ei kuitenkaan muodostunut kauppojen esteeksi, vaan tontti ostettiin, ja kirkkovaltuusto päätti kirkon ja seurakuntatalon rakentamisesta vuonna 1938. Kirkon suunnittelusta järjestettiin seuraavana vuonna kilpailu, jossa asetettiin arkkitehtien mielikuvituksen lennolle tiukat rajat. Oli suunniteltava jotain muuta kuin perinteisten kirkkoarkkitehtuurin kauneusarvojen mukainen kokonaisuus:

Yleensä pyrittiin yksinkertaiseen, koruttomaan pikkukirkkoon. Tehtävää rasitti tuntuvasti Härmälän lentokentän läheisyys, joka asetti esteitä korkeussuhteiden vaikuttavalle käytölle. Niinpä varsinainen kellotorni oli melkein kokonaan mahdollisuuksien ulkopuolella.” – Arkkitehtuurikilpailun palkintolautakunnan puheenjohtaja Bertel Strömmer Helsingin Sanomissa 22.5.1939.

Kirkon suunnittelusta järjestetyn kilpailun voittivat lopulta helsinkiläiset arkkitehdit Elma ja Erik Lindroos ehdotuksellaan “la tradition rapporte”. Voitokkaan ehdotuksen laatijat eivät olleet mitenkään erityisen kokeneita tekijöitä – Lindroosien arkkitehtitoimisto oli perustettu vasta kaksi vuotta aiemmin –, mutta Erik Lindroosilla oli takanaan jo yhdellä Suomen keskeisimmistä paikoilla sijaitseva monumentaalirakennus, vuonna 1938 valmistunut Helsingin Postitalo. Myöhemmin Lindroosit suunnittelivat myös Tampereen keskustan seurakuntien talon, eli Taivaanlinnan, joka valmistui vuonna 1956.

Arkkitehdin tekniset piirrustukset kirkosta.
Lindroosien voitokas kilpailutyö “la tradition rapporte”. Kuva: Arkkitehti-lehti 7–8/1940.

Sotien jälkeen seurakuntatalo ja pappila

Lindroosit olivat jo alkaneet rakennusryhmän jatkosuunnittelun, kun syttyi sota, ja työ jäi kesken. Piirustukset, joissa oli tehty kilpailutyöhön nähden huomattavia muutoksia, valmistuivatkin vasta vuonna 1941. Sitten alkoi jatkosota, ja hanke jäi taas hyllylle. Eikä rakennustöihin päästy heti sodan jälkeenkään, kun töiden aloittamisen esteeksi muodostui rakennusmateriaaleista vallitseva pula.

Arkkitehdin teknisistä piirroksista rakennettu peinoismalli.
Arkkitehti-lehdessä julkaistu kuva Härmälän kirkon pienoismallista, jossa näkyy useita niin alkuperäisestä ehdotuksesta kuin toteutuneesta rakennusryhmästäkin poikkeavia piirteitä. Alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeaa esimerkiksi kirkkorakennuksesta erillinen kellotapuli, toteutuneesta versiosta taas ainakin sisäänkäynnille johtava portaikko, kirkkosalin korkeampi profiili ja kirkkosalin takaa pilkistävä, erillinen sakaristo. Kuva: Arkkitehti-lehti 11/1954.
Arkkitehdin piirros Härmälän kirkon julkisivusta.
Suunniteltu rakennusryhmä lounaasta, eli Antinkadulta käsin katsottuna. Kuva: Arkkitehti-lehti 11/1954.

Kun töihin viimein päästiin vuonna 1948, olivat maailma ja Suomi toisenlaisia. Härmälässäkin oli tapahtunut merkittävä muutos ainakin siinä mielessä, että lentokonetehtaalla oli siirrytty vetureiden ja junanvaunujen kaltaisten sotakorvaustuotteiden tuotantoon. Tehtaan nimikin vaihtui pian Valmetiksi, mutta sen rooli härmäläläisen elämäntavan rytmittäjänä ja leivän lähteenä pysyi kuitenkin entisellään. Samoin ennallaan oli lentokenttä, jolla pari vuotta aiemmin oli päästy taas jatkamaan siviililentoliikennettä – tai ennallaan ja ennallaan: sotavuosien aikana kentälle oli saatu lentoasemarakennus ja sorapintainen kiitotiekin.

Härmälän seurakuntataloa rakennetaan talvella.
Seurakuntatalo rakenteilla vuonna 1949. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: Jukka Raunio.

Härmälän kirkon ensimmäinen rakennusvaihe, johon kuuluivat seurakuntatalo ja pappilarakennus, vihittiin käyttöön vuoden 1949 joulukuussa. Pappilarakennukseen tuli asuintilat kirkon henkilökuntaa varten, seurakuntatalon yläkertaan seurakuntasali sekä kolme toisistaan erotettavissa olevaa huonetta ja keittiö, alakertaan puolestaan kaksi kerhohuonetta sekä poikien askarteluhuone ja lämpökeskus. Lisäksi rakennusryhmään kuului seurakuntasaliin liitetty väliaikainen sakaristo.

Härmälän kirkon kellotapulissa on kaksi kelloa.
1950-lukulaisessa kuvassa näkyvät seurakuntatalo ja osittain nykyisen kirkkosalin paikalla ollut kellotapuli sekä väliaikainen sakaristo. Kuva: Pirkko Pihkalan arkisto.

Seurakuntatalon yhteyteen oli toki tarkoitus edelleen rakentaa myös kirkko, mutta kuten seurakuntatalon valmistumisesta kertoneessa Aamulehden uutisessa todettiin, “[m]illoin sen rakennustöihin ryhdytään, ei toistaiseksi ole päätetty”. Eikä sitten aivan hetkeen päätettykään. Aivan kuin seurakuntatalon rakennushanke kymmenen vuotta aiemmin, myös kirkkosalin rakentaminen nimittäin jäi odottamaan oikeaa hetkeä – tällä kertaa melkein kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Syynä ei kuitenkaan ollut sodan kaltainen mullistus, vaan ilmeisesti silkka varojen vähyys, eikä viivästys edes ollut mikään yllätys: jo alkuperäisen suunnittelukilpailun ohjeissa mainittiin, että hanke toteutettaisiin kahdessa osassa, ja kirkkosali sekä mahdollisesti pappilakin rakennettaisiin vasta vuosien kuluttua. Siihen asti seurakuntatalon sali sai toimittaa kirkkosalinkin virkaa.

Kirkkosali on täynnä saarnaa kuuntelevia seurakuntalaisia.
Härmälän ensimmäinen kirkkoherra Jalo Mäenpää saarnaa seurakuntasalissa 1960-luvun taitteen tienoilla. Kaksi Härmälän Ilves-tyttöä seisoo lippuvartiossa saarnatuolin edessä. Kuva: Pirkko Pihkalan kokoelma.

Seurakuntalaiset eivät jääneet odottelemaan kirkkosalin valmistumista henkeään pidätellen, vaan täyttivät seurakuntatalon monenlaisella elämällä. Ja elämää todellakin riitti, olivathan suuret ikäluokat juuri syntyneet ja Härmälä siten touhuikäisiä lapsia täynnä. Oli kerhoja, oli kuoroharjoituksia ja nuoriso-ohjaaja Yrjö “Yte” Tuisku piti talolla legendaarisiksi mainittuja poikailtoja, joiden kohokohtia olivat yhdessä katsotut elokuvat. Merkittävä toiminnan muoto oli myös partio: poikien Härmälän Haukat ja tyttöjen Härmälän Ilves-tytöt kokoontuivat seurakuntatalolla omassa “partiokolossaan”, jonka seinät verhoiltiin vanhempien avustuksella kiviseinää erähenkisemmällä puupaneloinnilla.

Kyllä siellä seurakuntatalolla välillä melkein asuttiin, keittiöllä leivottiin alakerran kerhotiloissa ja partiokoloissa teuhattiin.” – ex-härmäläläinen Pirkko Pihkala.

Perhe seisoo talvisena päivänä Härmälän seurakuntatalon edessä.
Talvisin yksi seurakuntatalon vetovoimatekijöistä oli myös viereinen, Härmälänpuiston yläpäästä alkanut kirkkomäki, joka tunnettiin yhtenä Härmälän tienoon parhaista mäenlaskupaikoista. Kuva: Pirkko Pihkalan kokoelma.

Moderni kirkko moderniin Härmälään

Seurakuntatalon valmistumisen jälkeisinä vuosikymmeninä sen ympäristö ja Härmälä ylipäätään kokivat melkoisia muodonmuutoksia: seurakuntatalon välittömästä naapurustosta tuli kaupunkimaisempi, kun vierestä kulkevan Talvitien toiselle puolelle rakennettiin Valmetin työntekijöiden rivitaloja, läheisen Härmälänkadun varteen nousi kerrostaloja ja vuonna 1967 kirkkoa vastapäätä valmistui myös tunnelmallinen Perkiönpuisto. Lisäksi vuonna 1959 muutaman kivenheiton päähän avattiin Härmälän leirintäalue ja kymmenisen vuotta myöhemmin myös motelli. Seurakuntatalon ympäristö sai siis vähitellen kaupunkimaisen ilmeen, ja entinen torppien ja huviloiden, sittemmin omakotitalojen puutarhaesikaupunki muuttui moderniksi, teollisuuden ja kansainvälisen matkailun kaupunginosaksi.

Härmälän kartasta piirretty postikortti.
Modernin Härmälän keskeisimpiä maamerkkejä ja vetonauloja 1970-lukulaisessa postikortissa, mukana myös Härmälän kirkon tunnusomainen tapuli. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

1960-luvun lopulla myös kirkkosalin rakentaminen otettiin uudelleen esiin. Rakennustöihin päästiin elokuussa 1971, ja valmista tuli vuotta myöhemmin. Härmälän kirkon matka piirustuspöydältä toteutukseen tuli siis kestäneeksi kaiken kaikkiaan yli kolmekymmentä vuotta – valtaosan suunnittelijoidensa aktiivisesta työiästä.

Rakennustöihin ryhdyttäessä kirkkosalin toteutuksessa ei enää seurattu täsmälleen Lindroosien vuoden 1941 suunnitelmaa, vaikka näinkin on väitetty. Pöydällä ja julkisuudessakin oli myös ehdotus, jonka mukaan kirkkosalin tulisi soveltua melko lailla perinteisistä kirkonmenoista poikkeavaan käyttöön – palloilusaliksi. Monitoimihalliksi kirkkosali ei muuttunut, koska läheisten koulujen liikuntasalien katsottiin täyttävän paikallisten palloilutarpeet:

Härmälän tulevassa kirkossa ei pelata lentopalloa vaikka niin suunniteltiin.” – Helsingin Sanomat 31.12.1970.

Kirkosta tuli kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna modernimpi, 70-lukulaisempi. Yksi merkittävimmistä eroista vuoden 1941 piirustuksiin nähden oli se, että niissä kirkkosali oli hahmoteltu toisin päin: kirkon luo oli tarkoitus nousta portaikkoa pitkin Antinkadulta, sisäänkäynti tapahtui tapulin vierestä, ja alttari oli salin Talvitien puoleisella seinällä. Sisäänkäynnin ja sisätilojen asettelu tällä tavalla johtui toki siitä, että tuolloin Härmälän asutus levittäytyi nimenomaan Antinkadun suuntaan, eikä Talvitien puolella vielä ollut Perkiönpuistoa tai nykyistä rakennuskantaa. Kirkkosali oli siis piirretty silloisia seurakuntalaisia ajatellen.

Härmälän seurakuntatalon parkkipaikalla on vanhoja autoja.
Vastavalmistunut Härmälän kirkon kirkkosali parkkipaikalta käsin kuvattuna. Kuva: Matti Pihkalan kokoelma.

Kirkkosalista näyttää tulleen myös matalampi kuin alun perin piti. Vuoden 1941 piirustuksissa kirkko nimittäin nousee selvästi seurakuntataloa korkeammalle, kellotapulin ristin korkeudelle, kun taas toteutuneen kirkkosalin harja on suurin piirtein seurakuntatalon harjan tasalla ja selvästi ristin lakikorkeuden alapuolella. Piirustuksista lieneekin pääteltävissä, ettei valmis kirkko saavuttanut edes sille sallittua kahdentoista metrin maksimikorkeutta: oletettavasti kellotapulin risti on kahdentoista metrin korkeudella, ja kirkon harja jonkin verran matalammalla.

Madaltunut toteutus ei kuitenkaan välttämättä ole harmi, koska nykyinen kirkkosali sopii ympäristöönsä erittäin hyvin, ehkä jopa alkuperäistä versiota paremmin. Tai kenties pitäisi sanoa, että vuoden 1941 suunnitelman mukainen sali olisi varmasti sopinut silloiselle paikalleen, mutta 1970-luvulle tultaessa kirkon ympäristö oli jo muuttunut – kirkkosali oli siis suunniteltu paikalle, jota rakentamiseen ryhdyttäessä ei enää ollut. Oletettavasti kirkon ulkomuotoa muokattiinkin muuttuneeseen miljööseen sopivaksi. Ainakin tällainen ajatus tulee mieleen kirkkoa Perkiönpuistosta käsin lähestyessä, niin sympaattisen ja sopusuhtaisen vaikutelman pienen mäen päältä näkyvä kodikas kirkko luo. Ehkä vähemmän tässä tapauksessa todella on enemmän?

Kirkkosalin avajaisiin osallistuvat ihmiset tutkivat tilaa.
Väkeä kirkkosalin avajaisissa vuonna 1972. Kuva: Matti Pihkalan kokoelma.

Lämpöä ja voimaa Verstaasta

Kirkon valmistumisen jälkeenkin Härmälä on kokenut sen luonnetta mullistaneita muutoksia. Lentokoneet nimittäin lähtivät Härmälästä: lentokoneiden valmistus päättyi vuonna 1967, lentokenttä siirtyi Pirkkalaan vuonna 1979, ja 2010-luvun alkupuolella entisen lentokonetehtaan alueen tehtaatkin hiljenivät lopullisesti. Lentokentän paikalle rakennettiin jo 1980-luvulla lisää omakotialuetta, ja nyt puolestaan lentokonetehtaan jäljelle jääneiden rakennusten ympärille nousee uutta rakennuskantaa, Härmälänrannan asuinaluetta.

Mutta, kuten todettua, ei Härmälä koneistaan noin vaan eroon pääse, vaan ne ovat läsnä tällä hetkellä rakentuvassa tulevaisuuden Härmälässäkin. Ja niin on myös seurakunta. Härmälän kirkon tarinan uusin luku alkoikin 2010-luvun lopulla, kun seurakunta osti Härmälänrannasta asukasyhdistyksen käytössä olleen Verstas-rakennuksen. Näin kirkko asettui aivan uuden asuinalueen sydämeen, sille keskeisen maamerkin eli tehtaan piipun juurelle.

Korkea tehtaan piippu on maamerkki Härmälässä.
Härmälänrannan aluetta vuonna 1936. Lentokonetehdasta rakennettaessa alueelle nousi piippu, ja sen juurelle tehtaan lämpövoimala. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: E. M. Staf.

Seurakunnan uusi toimitila on itse asiassa vanhin sen Härmälän alueen tiloista: kun lentokonetehdasta alettiin rakentamaan 1930-luvulla, Verstaan rakennus nousi ensimmäisten joukossa – mahdollisesti jopa aivan ensimmäisenä. Nimensä mukaisesti se on toiminut aiemmin verstaana, mutta se on ollut myös tehtaan lämpövoimala ja pannuhuone, jossa tuotettiin lämpöä muihin tehtaan rakennuksiin.

Verstas, kuten Härmälän kirkkokaan, ei ole suuren suuri tai ulkonäöltään kohahduttava, eikä silläkään ole taivaita hipovaa tornia, ristiä tai tapulia, joka toimisi sen luokse johdattavana maamerkkinä. Vai onko ehkä sittenkin? Aivan Verstaan vierestä nimittäin nousee kohti taivaita tiilinen, monikymmenmetrinen tehtaan piippu. Näin voi ajatella, että Härmäläkin on viimein saanut oman, teollisuushistoriansa mukaisen kirkontorninsa, jonka juurella tuotetaan taas lämpöä ja voimaa – ei kuitenkaan tehtaan, vaan sen paikalle nousseen yhteisön tarpeisiin.

Härmälän korkean piipun juurella on Härmälänrannan Verstas.
Verstas 2010-luvun lopulla, yhä paikallaan piipun juurella. Kuva: Tampereen seurakunnat.

Teksti ja kuvituksen valinta: Mikko Pollari

Kiitokset avusta: Härmälän historialliset paikat ja tapahtumat -Facebook-ryhmä ja Juhani Skogberg, Pirkko ja Matti Pihkala, Marja Häkämies, Saija Rantaharju, Härmälän lähikirkkopappi Päivi Repo, Arkkitehti-lehden toimitussihteeri Essi Oikarinen ja Tampereen yliopiston kirjaston tietoasiantuntija Saija Tapio.

Lähteet ja kirjallisuus